Laulut kaikuivat ja naurut raikuivat. Salintäyteinen yleisö viihtyi ja eli mukana Mikko Töyssyn ja Mikael Konttisen hassuttelevassa viihdekonsertissa.
Let´s Vits Again -viihdekonsertti Savonlinnasalissa 11.3
Esiintyjät: Mikko Töyssy, laulu ja Mikael Konttinen, koskettimet, laulu.
Käsikirjoitus: Mikko Töyssy, Mikael Konttinen ja Janne Sarja.
Ari Tiippana
Mikko ”Tökä” Töyssyn ja Mikael ”Micke” Konttisen tähdittämä ja tahdittama Let´s Vits Again -viihdekonsertti täytti ilahduttavasti Savonlinnasalin, Linnakaupunkiin oli tullut viihteennälkäistä väkeä ainakin Imatralta ja Lappeenrannasta saakka. Joku paikkakuntalainen ihmettelikin konsertin lopussa, että paljon oli outoa ja tuntematonta porukkaa.
Elämme maailmanlaajuisesti epävarmoja ja ahdistavia aikoja, joten hetken nollaukseen, hyvän mielen viihteelle on nyt tilausta.
Show´n käsikirjoituksesta vastasi Töyssyn ja Kontinen lisäksi Janne Sarja. Sarjalla on sormensa vahvasti pelissä muun muassa nokkelissa Pitääkö olla huolissaan?, Modernit miehet, Hengaillaan ja Kuutamolla -ohjelmien käsikirjoituksissa.
Monissa viihde- ja musiikkiliemissä marinoituneet Töyssy ja Konttinen vastasivat kutsuhuutoon ja saivat roppakaupalla vastakaikua yleisöltä. Naurupankin räjäytys kahden miehen show ei ollut, mutta keskinäinen, rento ja kaverillinen sanailu sekä lauluesitykset saivat yleisön hyvälle tuulelle ja viihtymään.
Musiikkikappaleiden välillä köpöteltiin viihteen siltaa Konttisen puujaloilla, joista yleisö tuntui pitävän joka askeleella. Konttinen tarttui esimerkiksi täkyyn, jossa Töyssy kertoi aiemmasta työstään Valkeakosken paperitehtaan pituusleikurissa. Töyssy laukoi ironisella vastapallolla olleensa tätä ennen 185 senttiä pitkä. Tai oliko italialaissäveltäjä Lucio Dalla Dallapén keksijä?
Alussa mietinkin, oliko show läpänheittoa musiikin lomassa vai musiikkia läpänheiton lomassa? Joku väliajalla kaipasikin enemmän musiikkia. Aivan kuin kaksikko olisi kuullut toiveen, väliajan jälkeen musiikki nousi pääosaan.
Ennen konsertin alkua teatterinjohtaja Aleksander Anria ja näyttelijät Aino Mankonen ja Lauri Kortelainen toivottivat vierailijat tervetulleiksi ja pahoittelivat sattuneesta syystä väliaikatarjoilun puutetta. Anria vakuutti teatterin toimivan kuitenkin normaalisti ja Mankonen hauskuutti yleisöä lisäämällä, että vessat toimivat myös normaalisti.
Olen suomalainen avasi illan laululaarin, jossa Töyssy esitteli äidinkielemme lisäksi myös italiankielentaitojaan.
Konsertin ensimmäisen osion (toisille liiankin) tuttujen laulujen kimarasta esille nousivat hidas versio Hanna Ekolan tunnetuksi tekemästä kappaleesta Villihevosia, sekä Nessun Dorma, jonka tenori Töyssy upeasti tulkitsi. Mies muistetaan Giacomo Puccinin ooppera-aarian tulkinnasta Tähdet Tähdet -finaalissa, jossa hänet kruunattiin kilpailun voittajaksi.
Konttisen musiikilliset lahjat tunnetaan, mutta Töyssy yllätti monipuolisilla ja -kielisillä tulkinnoillaan – ainakin ellei seurannut Tähdet Tähdet -ohjelmaa.
Mikael Konttisen täyteläisellä baritonilla tulkitsema J. Karjalaisen Oi Mikä ihana ilta viritteli tunnelmia toiselle puoliskolle, jonka jälkeen aloitettiin musiikillinen aikamatkailu 1920-luvulta nykypäivään.
Aikakoneeseen hypättiin ensin J. Alfred Tannerin sanoittamalla Kulkurin valssilla, jonka on ehtinyt tulkita yli jo puolensataa esittäjää. Säkkijärven polkka sai jo yleisön taputtamaan mukana.
Kohtalokas Samba, komeasti loistanut Hopeinen kuu, Paratiisi, Sata salamaa ja Bye Bye Baby punoivat musiikin helminauhaa monipuolisesti kohti nykyaikaa.
Mieleen näistä jäi Nino Rotan Kummisetä-elokuvaan (1972) säveltämä teema Puhu hiljaa rakkaudesta, jossa Töyssy antoi jälleen komean tenorinsa soljua.
Tämän jälkeen siirryttiin kaksikon itselle tärkeisiin kappaleisiin. Virkavapaalla olevan lentokapteeni Konttisen valinta oli herkästi tulkitsema Lentäjän poika ja Töyssyn Leijat, joka soi Tökän muistin mukaan radiossa usein Kirkan kuoleman aikoihin.
Ulkona kolme rouvaa pohtivat, oliko Konttisen isä lentokapteeni? Ei, mutta Edu Kettusen oli.
Illan päättänyt O sole mio kirvoitti ansaitsemansa aplodit, mutta yksi encore duolla oli vielä hihassa. Ennen sitä Konttinen kysyi vielä mikä ero on baritonilla ja tenorilla? Tenori saa hänen mukaansa rahat, mutta baritoni naiset.
Viihtyisä ilta sai ansaitsemansa taiteellisen lopun, kun Frank Sinatran tunnetuksi tekemä My Way kajahti ilmoille. Lisämausteen tulkinnalle antoi romaneista koostuvan ranskalaisyhtyeen Gipsy Kingsin tulkinta samasta laulusta. Flamencoa ja rumbaa yhdistelevä My Way eli A Mi Manera oli jälleen upea näyttö Töyssyn laulutaidoista.
Jos nauru pidentää ikää, ainakin Savonlinnasalin yleisö sai kymmeniä vuosia lisää ikää – ellei satoja.