Savonlinna maailmankartalle aikakoneessa, joka vie vuoteen 1992.
Verikyyhky on tiettävästi ensimmäinen julkaisu Suomessa, jossa sarjakuva ja musiikki liittyvät yhteen.
Ari Tiippana
Suomalainen mytologia on aina vahvasti yhdistetty suomalaiseen muinaisuskontoon. Itä-Suomessa 1700-luvulla palvottiin kirjavaa jumalten joukkoa, kuten Ukko, Hiisi, Ahti, Tapio, Äkräs, Runkoteivas ja Pellon Pekko.
Nyt ei liikuta kuitenkaan Metsänhengen, Sielunlinnun tai Metsänneidon kevyessä hengessä. Savonlinnaan sijoittuvassa sarjakuvassa – oikeammin graafisessa romaanissa – keskiöön nousee myyttinen hahmo, josta tekijät, Sami Makkonen ja Lauri Ainala, käyttävät nimityksiä Kuoleman herra ja Kotona kulkija, Huu sekä Venäjältä Suomeen kulkeutunut upyr (venäjäksi упырь). Huu on lounaissuomalaisen uskomuksen mukaan olento, joka näyttäytyy enteenä ennen jonkun kuolemaa.
Pimeän eri sävyt, transsendentit kiinnostavat ja kiehtovat molempia. Syvissä ja synkissä vesissä siis liikutaan.
Makkosen ja Ainalan taiteelliset tiet kohtasivat sattumalta tammikuussa 2024 Kulttuurikellarissa Esoteeristen Dokumenttielokuvien illassa, jossa eteläafrikkalainen elokuvaohjaaja ja kirjailija Richard Stanley esitteli dokumenttielokuviaan. Hänet tunnetaan scifi- ja kauhuelokuvistaan, dokumentaariset elokuvat taas ruotivat esoteerisia (vaikeatajuisia) ja maagisia aihealueita.
Elokuvaillan jälkeen he päätyivät Ainalan luo saunomaan. Saunaseuraksi saapui myös ohjaaja Stanley. Saunan löylyt synnyttivät ikään kuin Sotkan munan, josta kuoriutuisi myöhemmin uusi maailma. Parhaat ideat ovatkin heidän mukaansa syntyneet saunassa – ja hautausmaalla.
Hajanaisista ehdotelmista ja ideoista alkoi syntyä tarinan runko ja kuvakäsikirjoitus.
Parin päivän kuluttua Ainala saapui Makkosen ateljeelle. Aihepiiri tulevasta projektista alkoi hahmottua. Sarjakuva ja siihen olennaisesti liittyvä musiikki syntyivät kuin ruuhessa vuorosoutuna Tuonen virrassa, taustalla olisi voinut soida Sibeliuksen Tuonelan joutsen.
Taustalla ei kuitenkaan soinut Sibeliuksen säveltämä sinfoninen runo, vaan Paavoharju-yhteen raunioille syntynyt Harju-yhtyeen levy. Sen musiikilliset juuret johtavat Ainalan edellisen levyn, Orpokotijuhlat Saarella – Profeetta heidän joukossaan, demonien riivaamiin, uskonnollisiin tunnelmiin. Tämän inspiraation lähteenä puolestaan toimi uukuniemeläisestä transsisaarnaaja Helena Konttisesta kertova kirja Eräs meidän ajan profeetta: Helena Konttisen elämä, toiminta ja opetukset (K.K. Sarlin).
– Sarlinin kirjaa luetaan heti sarjakuvan alussa ja siitä on otettu myös yksi näkyhahmo, Neeriel, teokseemme. Se oli Konttiselle hyvin merkittävä hahmo, Ainala tietää.
Monitaiteellisen teoksen musiikki, soundtrack, oli alusta lähtien surumielistä ja synkkää. Makkonen kuunteli taiteillessaan Ainalan musiikkia saadakseen synkronisoitua kuvat samalle taajuudelle.
Ollaan tultu siis sarjakuvataiteilija, kuvittaja Makkosen kehutun, maalauksellisen Kalevalan tummista ilmapiireistä astetta synkempiin.
– Olen yrittänyt laittaa ruutujakoakin eri tavalla niin, että jokainen sivu olisi eräällä tavalla taideteos.
– On tässä Kalevalan tapaan kaunistakin, mutta myös sitä hirvittävää, summaa Ainala.
– Hirvittäväkin voi olla kaunista, hymähtää Makkonen.
Sarjakuvassa on käytetty referenssinä Ainalan ottamia valokuvia, mutta toteutukseen on käytetty kaikenlaista aineistoa, kuten Itä-Savoa vuodelta 1992.
– Sieltä löytyi puolen sivun lehtijuttu, joka liittyi suoraan tarinaamme. Teimme siitä fiktiivisen version tarinaamme, jossa on se sivu, oikean jutun inspiroimana.
Tapahtumien Lentävä Hollantilainen ankkuroituu siis Makkosen nuoruusvuosiin, vuoteen 1992. Tapahtumavuoteen liittyy useita syitä.
– Silloin esimerkiksi avattiin Tarantella Disco ja yhdessä ruudussa näkyy siellä oikeasti vietettyyn iltaan liittyvä kotikutoinen juliste, Ainala kertoo.
– Olin silloin siellä taikkariaikanani viettämässä iltaa, Makkonen komppaa.
Faktat ja fiktiot sekoittuvat ”mankelin läpi” vedettynä ja eräässä ruudussa esiintyy muun muassa savonlinnalainen kulttihahmo Meedio Mouhu sekä Uukuniemeltä kotoisin oleva hahmo. Ainalan isä oli kotoisin Uukuniemeltä, samoin Uukuniemeltä on lähtöisin yksi päähenkilöistä, Helka.
Uskoaan oman taiteilijatiensä kulkijat pyörittelevät mielessään, eikä Ainala sano uskovansa ainakaan yliluonnolliseen.
– Taiteeseen, kuittaa Makkonen omaa uskoaan.
Liken kustantamaa sarjakuvaa ja siihen liittyvää, Svart Recordsin kustantamaa soundtrackia tullaan myymään sekä yhdessä, että erikseen. Soundtrack on saatavilla kolmessa eri muodossa: kirjan QR-koodit, jotka avaavat kohtauskohtaisen ääniraidan, CD-versio ja vinyyliversio. Viime mainittuihin tulee ekstroja, joita ei tule nettiin. Levyä voi kuunnella luonnollisesti erikseen, se ei ole alisteinen sarjakuvalle.
Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen julkaisu Suomessa, jossa sarjakuva, graafinen romaani ja musiikki liittyvät saumatta yhteen ja tukevat toinen toisiaan.
Harju-yhtyeessä mukana ovat jälleen Anniina Saksa, Johannes Pitkänen ja Teemu Eerola sekä Joose Keskitalo. Äänitteellä tekee lisäksi vierailun savonlinnalaislähtöinen, monista musakuvioista tuttu Ville Leinonen.
Kylkiäisenä valmistuu lisäksi teoksen tekemisestä kertova Pseudodokumentti.
– Odotukset ovat suuret, sanoo Makkonen.
– Vaikea sitä on kuitenkin tietää, kuinka ihmiset ottavat sen vastaan, lisää Ainola.
Makkosen ja Ainalan taidepläjäys ilmestyy syksyllä Liken kustantamana. Sitä odotellessa.