Vilkkaan vuoden jälkeen suomipopin kuningatar ilmoitti jäävänsä keikkatauolle
Bess House of Olafissa Ultravioletti-kiertueella 29.11.2025
Bess, laulu, basso. Lauri Sakara, kitara. Jimi Hautamäki, rummut. Tanssijat: Salla Kekäläinen ja Katri Käpynen.
Keikka-arvostelu
Ari Tiippana
Bessin keikka House of Olafissa oli loppuunmyyty ja kuhina vanhassa veturitallissa ennen keikkaa kuin muurahaispesä kevätauringossa. Urallaan tähän mennessä neljä Emma-palkintoa voittanut artisti on selvästi nuoren ja osittain ikinuoren, naisvaltaisen yleisön makuun.
Parempi sijoittua kolmanneksi kuin voittaa tai tulla toiseksi, sillä Bessin ura lähti Antti Tuiskun Idols-sijoituksen tapaan nousukiitoon UMK:n kilpailussa 2022, jossa hän sijoittui kolmanneksi kappaleella Ram pam pam.
Bessin vilkas keikkavuosi käynnistyi tammikuussa Suutele mun silmii -singlellä, jota seurasi huhtikuussa ilmestynyt pitkäsoitto UV. Ultravioletti-nimeä kantavan, Jämsän Himos-areenalle 13.12 päättyvän kiertueen jälkeen Bess ilmoitti konsertissa jäävänsä keikkatauolle.
Koska kyseessä on levynjulkaisukiertue, UV:ltä kuultiin puolentusinaa biisiä, jotka sulautuivat pienten musiikillisten nyanssien maustamana vanhempaan tuotantoon.
UV-albumilta julkaistut singlet Kyyneleet sateessa, Saanko mä luvan sekä Käärijän kanssa tehty Kaistaa striimasivat kaikki kultaa (kultasinglen raja on 2 miljoonaa striimiä). Näistä keskimmäistä lukuun ottamatta molemmat kuultiin loppupuolella konserttia. Kaistaa on jo noussut hitiksi ja Kyyneleet sateessa iskee kuulijaan kuin trombi kieputellen kertosäkeitä. Siinä myös Bessin ääni kohosi uusiin sfääreihin.
Intron jälkeen Bess astui lavalla aurinkolaseineen kuin cowgirlin ja Tina Turnerin Mad Maxissa esittämän Aunty Entityn kombinaatio tuulikoneen leikkiessä pitkillä hiuksilla.
Bessin teksti Vapaudun-biisissä on esimerkki siitä, kuinka hänestä on tullut Paula Koivuniemen (Aikuinen nainen) ja Maija Vilkkumaan (Ingalsin Laura) jälkeen uusi naissukupolven äänitorvi. Tai kuten seuraavana kuultu nimibiisi UV: ”Älä pelkää kovempaa ajoa, älä pelkää avartaa rajoja, ja kaikki hohtaa pimeää, valoa, toisii tasoja…”
Sammumaton oli yksi Fenix-linnun siivenisku kahleista irtautumiseen, mutta sisälsi myös huolta maailmantilanteesta: ”Mut en enää pelkää, oon saanu jo selkään, tuhkasta uudelleensyntynyt, tää koko maailma on raiteiltaan, enkä voi ymmärtää et miten jaksaa…”
Bess ei sanoituksissaan viljele perinteisiä riimejä ja musiikki on energistä, popin ja elektronisin popin yhdistelmää rapilla höystettynä (Antti Tuiskun Grindr Mayhem).
Kaikkiaan tiukassa tunnin setissä kuultiin 17 biisiä.
Äänekkääseen ja vastaanottavaiseen yleisöön uponneessa konsertissa ei suvannoissa lilluttu, vaan konsertti jytisi vastustamattomasti kuin Niagaran putoukset.
Taustamuusikot antoivat tähden loistaa suosiolla, mutta tekivät sen, minkä miehen täytyy tehdä.
Musiikin monitoimimies Lasse Sakara heitti pari lyhyttä, maukasta kitarasooloa ja useiden suomalaisten eturivin artistien kanssa työskennellyt Jimi Hautamäki näytti osaamistaan rumpusoololla Vapaudun-biisin alussa. Jimin isä on kitaristi Costello Hautamäki ja veli Alex Hautamäki, molemmat Popedasta tuttuja.
Tanssijat Salla Kekäläinen ja Katri Käpynen toivat Bessin ohella lisää silmäkarkkia.
Olafin keikka osoitti sen, miksi Bess eli Bess Launimo kuuluu tämän hetken naisartistien ehdottomaan ykkösketjuun. Show oli vauhdikas kaksine tanssijoineen ja koreografia hiottu.
Bessin varsi taipui lavalla kuin kissalla, eikä kyseessä ollut Gösta Knutssonin Maija Maitoparta, vaan Michelle Pfeifferin näyttelemä Kissanainen. Vaikka basso jytisi sydänalassa asti, soundit olivat suurelta osin selkeät sanoituksia myöden.
Valoja hoiteli mallikkaasti ja genren mukaisesti Kerimäen oma poika Joel Pitkänen, vaikka se tuottikin suuria vaikeuksia valokuvauksessa, kuten huomaa.
Illan päätti varmaankin odotettu Ram pam pam, joka viimeistään näytti, kuka on tämän hetken suomipopin kruunaamaton kuningatar.