Diandra – Kerran joulukuun aikaan, Savonlinnan Tuomiokirkko12.12.
Diandra: laulu, viulu, Deirdre Flores: taustalaulu, viulu, Janne Hovi, piano, haitari.
Keikka-arvostelu
Ari Tiippana
Diandra Flores eli Diandra lauloi itsensä suomalaisten tietoisuuteen voitettuaan Idols-laulukilpailun kuudennen tuotantoÂkauden vuonna 2012. Suuren yleisön suosikiksi suomalais-chileläinen laulaja nousi kuitenkin tulkinnoillaan Elämäni biisi -ohjelmassa, joka on tavoittanut parhaimmillaan puolitoista miljoonaa katsojaa. Diandra on ollut mukana vakiojäsenenä seitsemän kauden ajan.
Ohjelman suosio on siivittänyt myös laulajatarta joulukiertueille. Diandra – Kerran joulukuun aikaan -kiertue käsittää kuukaudessa yli kolmekymmentä keikkaa. Suuri osa konserteista on loppuunmyytyjä, kuten Kuopion konsertti 13.12. Savonlinnan tuomiokirkkoonkin oli tullut lähes pyhättö täyteen kuuntelemaan huikeaäänisen artistin levittämää joulun sanomaa.
Kirkkokansa sai todennäköisesti sen, mitä se oli tullut hakemaankin: upeita, näkemyksellisiä tulkintoja tunnetuista ja vähemmän tunnetuista joululauluista. Tunnelmaa pidettiin yllä laulujen vaihdellessa hartaista hilpeämpiin, suomalaisista ulkomaisiin.
Diandran ääni soi kauniisti kirkon akustiikan huomioiden ja juonnot olivat selkeitä ja informatiivisia.
Tyylikkäässä, hienovaraisessa säestyksessä Diandran lisäksi toista viulua soitti sisko Deirdre, joka vastasi myös taustalauluista. Pianon koskettimia käskytti taidokkaasti musiikkineuvos Seppo Hovin poika, Janne Hovi. Ulkonäön lisäksi omena ei ole pudonnut kauas sukupuusta.
Me käymme joulun viettohon -kappaleen aikana nuorempi Hovi säesti haitarilla. Pirteä, kansanmusiikkia yhdistävä esitys kirvoitti raikuvat suosionosoitukset.
”Pirun keuhkoksi” kansan nimeämä soitin on nykyään sallittu kirkossakin, vaikka vielä vuonna 2007 Helka Hynninen ei saanut esiintyä Rautavaaran kirkossa. Syynä se, että Hynnisen mies olisi säestänyt laulajaa haitarilla.
Alkusoiton jälkeen Diandra astui kirkkoyleisön eteen kimaltelevassa, sähkönsinisessä asussa. Avauksena kuultiin kiertueen nimeä kantava Kerran joulukuun aikaan, animaatioelokuvasta Anastasia vuodelta 1997, alun perin Once upon a december.
Koska maanantaina vietettiin Suomalaisen musiikin ja Jean Sibeliuksen päivää, konsertissa kuultiin itseoikeutetusti kansallissäveltäjäämme. Varsinkin hitaaksi sovitettu Varpunen jouluaamuna Topeliuksen liikuttavin sanoin oli vaikuttava esitys, jossa Diandra eleet kohti taivasta olivat sulavia kuin kreikkalaisen mytologian nymfillä.
Kuluneella viikolla Raskasta joulua -konsertissa kuultiin Elize Rydin ja Tommy Karevikin kaunis duetto Julen är här, josta kuultiin nyt soljuva, tuore suomenkielinen versio.
Tunnin ja vartin aikana kuultiin useita korvia hiveleviä esityksiä, kuten Leonard Cohenin Hallelujah ja Hollywood-elokuvan kultakauden Christmas Song sekä aina koskettava Taivas sylissäni.
Parissa kappaleessa liikuttiin kaikuineen ylitulkinnan rajoilla, mutta kokonaisuutena Diandra hallitsi jossain sopraanon ja mezzosopraanon välimaastossa liikkuvan äänialan ja nyanssit.
Oi jouluyö oli upea lopetus konsertille, mutta encorea takataskussa odotti vielä ajankohtainen yllätys. Kansallista identiteettiämme muovannut Sibeliuksen Finlandia-hymni kuultiin arvokkaasti seisten.