Musiikissa tyylilajit vaihtuvat, mutta habitus ja asenne eivät.
Pelle Miljoona Band House of Olafissa 25.10.
Pelle Miljoona, laulu, kitara, huuliharppu, Harri ”Hapa” Tyni, kitarat, laulu, Timo Hyle, basso, taustalaulu, Juha ”Jusa” Lampikari, rummut, Jari Vähämäki, koskettimet.
Ari Tiippana
Helmikuussa aurinko oli kiertänyt Pelle Miljoonan 70 kertaa (vai päinvastoin?), mutta suomalaisen punkrockin ikoni on edelleen vedossa. Kuluva vuosi on ollut ja on vieläkin kiertueineen sekä levyn- ja kirjanjulkaisuineen hektistä aikaa, mutta se ei ainakaan lauantaina näkynyt esiintymisessä. Asenne oli edelleen kohdallaan.
Uutta ja vanhempaa sukupolvea oli paikalla mukavasti, kuka nostalgian aalloissa keinuen, kuka ensimmäistä kokemusta Pellen musiikkiin hakien. Väkimäärään vaikutti ehkä se, että Pelle on mukana Vain elämää -ohjelmassa, joka on nostanut monen muunkin takavuosien artistin suosion vuorovesissä takaisin nousuveteen. Väkeä olisi toki voinut olla enemmänkin.
Myös savonlinnalaisyhteys lienee kiinnostanut, sillä nuorukainen opiskeli OKL:ssä ja asui tuolloin Miljoonatalossa, johon tarinan mukaan Miljoona viittaa ja perusti täällä eka bändin.
Orkesteri marssi lavalle poliittisten latinoiskulauseiden kaikuessa rytmikkäästi ilmoille. Ilta polkaistiin käyntiin täydellä rähinällä, kun Juokse villi lapsi, kapinallisuuden ja vapauden arkkiveisu kajahti ilmoille.
Toistakymmentä vuotta myöhempää tuotantoa edustaneen Rock ’n Roll Babyn jälkeen palattiin suomipunkin alkujuurille. Nuoret sankarit ja Mulla menee lujaa saivat ajan ja paikan katoamaan. Jos sulki silmänsä, oltiin 1980-luvun taitteessa, vain soitto ja tekniikka olivat parantuneet, mutta Pellen ääni kähisi kuin silloin ennen.
Orkesteri oli tiivis paketti osaamista ja kokemusta. Kieltämättä eniten huomion kiinnittivät Pellen pitkäaikaisen ystävän Harri Tynin eleettömät kitarasoolot.
Soundit olivat hyvät, kuten Kilpeläisen konsertissakin.
”Akustisessa tuokiossa” Pelle kaivoi Albert Järviseltä saamansa huuliharpun esille. Vuonna 2011 ilmestynyt Kuka sä oot on näinä epävarmoina aikoina ajankohtaisempi kuin ilmestyessään: ”Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu, sun täytyy tietää kuka sä oot, kenen joukoissa seisot…”