Raskas Joulu -kiertue on ankkuroitunut vahvasti joulukonserttien kirjoon.
Raskasta Joulua Savonlinnasalissa 9.12
Keikka-arvio
Ari Tiippana
Solistit: Tuple Salmela, Elize Ryd, Tommy Karevik, Ville Tuomi, Anthony Parviainen.
Orkesteri: Erkka Korhonen, kitara, Tuomas Wäinölä, kitara, Timo Pudas, koskettimet, Erkki Silvennoinen, basso, Mirka Rantanen, rummut.
Joululaulut kapaloitiin heviseimeen vuonna 2004 kitaristi ja tuottaja Erkka Korhosen toimesta vuonna 2004. Syntyi Raskasta Joulua, heviversioita tunnetuista ja vähän tuntemattomistakin joululauluista.
Joulukuussa 2005 projekti teki kolmen konsertin kiertueen. Kiinnostuksen perusteella Warnerin länsimaan viisaat tietäjät tekivät levytyssopimuksen. Kiertue, kuten levytyksetkin, osoittautuivat menestykseksi. Kiertueesta muodostui vuosittainen perinne.
Huikea oli menestys myös Savonlinnasalissa, sillä se oli loppuunmyyty. Vielä varttia vaille jono ulottui melkein sillalle saakka, kuten 80-luvulla kesäkasinolle. Sisääntulo sujui kuitenkin juohevasti ja konsertti pääsi alkamaan lähes ajallaan.
Vuorossa on jo 20-vuotisjuhlakiertue, jossa joulun sanoma leviää raskaammalla kädellä ja äänellä 28 paikkakunnalle. Viimeksi kiertue käväisi Savonlinnassa 8 vuotta sitten.
Moni varmasti odotti kaupungissa viime aikoina usein vieraillutta Marko Hietalaa, mutta hän oli sairastunut ja joutunut jäämään pois. Miehen ääntä kuultiin kuitenkin kuin lohdutukseksi väliaikatiedotuksessa – ja kuullaan vielä Tarotin keikalla tammikuussa.
Hietalan tilalle oli saatu kuitenkin osaava tuplamiehitys, Tuple Salmela (Tarot) ja Anthony Parviainen (Machine Men). Muista lauluosuuksista vastasivat Amaranthen laulusolisti Elize Ryd, Kamelotista tuttu Tommy Karevik ja Ville Tuomi, Kyyrian ja Suburban Triben laulusolisti, jonka äiti on kotoisin Savonlinnasta.
Kiertueelta tutut kasvot, rumpali Mirka Rantanen ja basisti Erkki Silvennoinen, hoitelivat tyylikkäästi komppipuolen ja uusi tuttavuus, kosketinsoittaja Timo Pudas toi väriä muuten kitaravetoiseen ilmeeseen.
Soundit olivat genreen nähden ainakin etuvasemmalle mainiosti kohdallaan, eikä sanoituksia tarvinnut kuunnella korvia heristellen.
Yleisöä viriteltiin joulutunnelmaan osuvasti latinakielisellä ylityslaululla Galdete, jonka melodia on peräisin myöhäiskeskiajalta, ja harmonioita on lisätty 1400-luvulla: ”Armon aika on tullut – mitä olemme toivoneet: ilon lauluja…”
Salmela muistutti avauksessaan Me käymme joulun viettohon siitä, minkä takia joulua vietetään. Upeaääninen Ryd tulkitsi seuraavaksi jo jouluklassikoksi muodostuneen Lumiukko-animaation teeman Walking in the Air.
Ensimmäisen setin aikana tuntui siltä kuin yleisön tunnekynttilät olisi vielä syttyneet, joka johtui ehkä siitä, ettei moni laulu kuulunut joulukansakuntamme kaapin päälle.
Eräs kuorolainen sanoikin väliajalle lähtiessään, että kirjoita siihen toive, että vähemmän ruotsinkielisiä lauluja. Joululahjatoive toteutuikin jälkimmäisessä setissä, jossa kuultiin Rydin ja Karevikin kaunis duetto Julen är här.
Esille voisi nostaa Antero Mertarannan selostuksen vauhdilla edennyt Nissepolkka, jonka lopussa kuultiin Tuomas Wäinölän huikea kitarasoolo ja Parviaisen aina sydämeen käyvä Varpunen jouluaamuna, jossa heijastuu Topeliuksen suru vuoden ikäisenä kuolleen poikansa Rafaelin kuolemasta.
Lieneekö väliajalla tapahtunut se joulun ihme vai oliko kappalevalinnat syynä siihen, että toinen setti oli raskaasti sovitettujen joululaulujen ja huippukitaristien, Wäinölän ja Raskasta Joulua -idean isän, Erkka Korhosen juhlaa. Yleisö syttyi kuin joulukuusen kynttilät ja yleisön käsimeri huuhtoi hetkeksi pois maailman murheet.
Salmelan herkkä Enkelikello ja sitä seurannut harras Heinillä härkien kaukalon rakensivat pohjaa tulevalle. Harras tunnelma jatkui vielä Rydin ja Karevikin duetossa White Christmas. Kauniisti soivat parin äänet yhteen.
Hieno ja koskettava oli myös Parviaisen, jonka ääni muistuttaa paikoin Jarkko Aholaa, tulkinta Tähti tähdistä kirkkain. Mainitsemisen arvoisia olisi toki muitakin.
Kitarat soivat ylväästi kuin nykyajan kirkonkellot kuuluttaen kaikuvasti maailmalle joulun sanomaa.
Pikkuhiljaa kasvava Tonttu alkoi saada yleisöön vipinää ja vilskettä. Rantasen komealla rumpusoolointrolla rävähtänyt Pieni rumpali miesnelikon tulkitsemana sai yleisön aaltoilemaan ja taputtamaan innoissaan käsiään seisaallaan.
Kitarasooloineen FI-vauhtia edennyt Petteri Punakuono kuultiin toisena encorena Tuomen tulkitsemana.
”Olen kyllästynyt tähän sotimiseen” hän kuulutti ja Joulun rauhaa (Happy Xmas (War Is Over) kaikui hartaana yhteislauluna: ”Me pääsimme jouluun, se takaako sen, että maailma kerran ois onnellinen…”
Luulen, että jokainen Savonlinnasalissa yhtyi toivomukseen.
Valtaisasta menestyksestä huolimatta Raskasta Joulua on aiheuttanut ristiriitaisia tunteita, mutta lieneekö suurta väliä, kunhan joulun todellinen sanoma menee perille. Raskaat joululaulut voivat saada hetkeksi mielen kevyeksi.