1970-luvun suosikkiyhtye on tehnyt näyttävän paluun uuden laulajakitaristi Matthau Mikojanin mukana.
Kasevan Kun maailma elää -kiertue House of Olafissa 22.11.
Kaseva: Matthau Mikojan, laulu ja kitara, Jouko Järvinen, basso ja laulu, Nils Jokela, rummut, Tommi Kekoni, kitara ja laulu, Ville Jokela, lyömäsoittimet.
Keikka-arvio
Ari Tiippana
Kasevan alkutaival päättyi vuonna 1982 julkaistuun albumiin Meidän huoneessa. Lopullisesti tie nousi pystyyn, kun yhtyeen johtohahmo ja pääasiallinen biisintekijä Antti Raivio hukkui traagisessa ja mystisessä veneturmassa 1989. Tamperelaisyhtye yhtye teki pienimuotoista paluuta, mutta kitaristi, laulaja ja toisen biisinikkarin Tapio Rauman kuoltua syksyllä 2019 yhtye sanoi lopettavansa julkiset esiintymiset. Toisin kävi.
Melodista ja kaihoisaa musiikkia soittava yhtye aloitti keikkailun 50-vuotisjuhlan merkeissä viime vuonna uusitulla kokoonpanolla. Kysynnän kasvettua yhtye on keikkaillut uutterasti. Kolmen viikon sisällä marras-joulukuussa yhtye tekee kymmenen keikkaa.
Kansanvillitsijä tai festaritykki Kaseva ei ole koskaan ollut, mutta uppoaa yleisöön hillityn viileästi ja tehokkaasti. Näin Olafissakin, joskin meno villiytyi loppua kohti.
Erinäisten yhteensattumien vuoksi keikkaa oli aikaistettu, lipuissa alkamisaika oli oikein, mutta Olafin sivuille se ei ehtinyt.
Ajaton lienee lähinnä ilmaisu, jota voisi käyttää Kasevan musiikista.
Melodiat ovat kauniita, yksinkertaisen tarttuvia ja koukuttavia. Musiikissa yhdistyvät merkillisellä tavalla kunnianhimoisuus, omaleimaisuus, tietynlainen kotikutoisuus ja konstailemattomuus, jotka erottavat sen monista muista aikakauden yhtyeistä. Esimerkiksi Beach Boysin, Crosby, Stills, Nash & Youngin ja Bee Geesin harrastamaa stemmalaulua ei juuri tuohon aikaan suomalaisbändeiltä kuultu. Stemmat toimivat tälläkin kertaa Jouko Järvisen ja Matthau Mikojanin välillä varmasti kuin taipuisa ikiliikkuja John Lennonin ja Paul McCartneyn tapaan.
Lyriikat käsittelevät usein rakkauden ja elämän ikuisia teemoja, ja niiden usein melankolinen vire on uponnut syvälle suomalaiseen sielunmaisemaan. Esimerkkinä hieno, raastava erokuvaus, iso hitti Tyhjää, jonka yleisö palkitsi ansaitusti aplodeilla.
Jotain tamperelaisrunoilija Lauri Viidan sävyjä voi teksteistä myös löytää.
Joukkoon mahtuu toki iloisempiakin ralleja, kuten Sipuli-Sanni, ironinen Striptease tanssija tai kaksijakoinen Onnellinen mies, jossa alun positiivisuus vaihtuu lopussa elämän rajallisuuteen: ”Kun aika on sen suuren sataman, jos kuulen hyvästit sun lausuvan, ei ero silloin liene vaikeaa…”
Vanhat hitit purivat, mutta vähän uuttakin kuultiin, kuten alkuvuodesta ilmestynyt Kissankello, joka sekin oli äänitetty jo heinäkuussa 1994 salanimellä Einari ja Kissannahkaorkesteri.
Soundit olivat selkeät ja äänentoisto muutenkin kohdallaan.
Vaikka yhtye julkaisi vain kolme albumia, sen merkitys suomenkielisen popmusiikin saralla on vain kasvanut vuosien mittaan. Voidaan puhua jopa kulttiyhtyeestä.
Eleettömästi esiintyvä yhtye oli pirteässä vireessä. Laulusolisti ja kitaristi Mikojan on tuonut mukanaan virkistävää otetta. Mikojan on itse asiassa kultakauden Popedassa soittaneen kitaristin, edesmenneen Tapani “Arwo” Mikkosen poika Matti, joka soitti esimerkiksi Popedan Raswaa koneeseen vol. 2 kokoonpanossa.
Mikkonen on niin taidollisesti kuin tyylillisestikin ensiluokkainen valinta akustisessa rytmikitarassa ja varsinkin vokaaliosuuksissa, sillä taipuva ääni muistuttaa kaiken lisäksi paikoin Raiviota.
Kitarassa Tommi Kekoni teki tyylikästä, eleetöntä liidityötä, kuten erobiisissä Mari, Tyhjää ja hauskassa hurvittelulaulussa Äijä lähti tänään.
Yhteen alkuperäisjäsenet Jouko Järvinen ja Nils Jokela tekivät luotettavaa työtä. Mikko Jokela on siirtynyt alkuperäiskokoonpanosta sivuun, mutta rumpaliveli, Nils “Nipa” Jokela oli ehkä yllättäen perkussioineen tukemassa illan rytmiryhmää.
Kaksi encorea oli taattua Kasevaa. Kun maailma elää palkittiin aplodeilla jo ensitahdeissa. Riipova, hieno erobiisi päättyy tunnelmiin, jossa tunnelin päässä himertää valo, ehkä: ”Kuitenkin taas aikanaan, omat jalkani mua kannattaa, kun jaksaisin vain yrittää ja nostaa taas pystyyn pään…”
”Mahtavaa”! summasivat kolme, Kaseva-faniksi itsensä tunnustavaa miestä keikan jälkeen. Näytti siltä, että moni kuulija ja katsoja yhtyi toteamukseen.
.