nariveljet Joose Keskitalon johdolla sai yleisön hurmokseen
Saimaa Folk House of Olafissa 15.8.2026
Ari Tiippana
Samaan aikaan kun Helsingissä vietettiin Flow kaupunkikulttuuri- ja musiikkifestivaalia, Savonlinnassa tempaistiin käyntiin uusi musiikkitapahtuma Saimaa Folk. Tapahtuman järjesti niin ikään uusi savonlinnalainen kulttuuriyhdistys, SEKSY ry (Savonlinnan Elävän Kulttuurin Sytyttäjät ry). Sen perustaja, muusikko Arwi Lind, ehti väliaikojen vinyylinpyörittämisten välillä myös rumpujen taakse.
Illan seremoniamestarina hääri sanavalmis toimittaja Panu Hietaneva.
Tapahtumaan liittyi myös Riihisaaren saunafestari, ja kun Hietaneva kysyi, kuinka moni oli käynyt päivällä myös saunan lauteilla, lähes puolet käsistä nousi pystyyn. Lauteet olivat siis kirjaimellisesti jo valmiiksi lämmitettyinä iltaa varten.
Hesari otsikoi muotitietoisten nuorten näyttävän Flow’ssa siltä, ettei asua ole mietitty yhtään, mutta Saimaa Folkin yleisö näytti muotitietoisuuttaan pukeutumalla teemaan liittyen folkloretyyliin rennosti, kansanperinteitä ammentaen.
Ensimmäisen Saimaa Folkin sai kunnian aloittaa savonlinnalainen folkin lahja Suomelle, Trees. Kymmenen vuotta sitten perustettu Trees – alkueräisjäsenet Santeri Vänttinen, laulu, kitara, Teemu Muikku, basso, Joose Keskitalo, kitara, laulu ja tähän kokoonpanoon tullut Arwi Lind, rummut – seuraa Neil Youngin ja The Byrdsin jalanjäljillä soittaen melodista kitaravetoista folkia.
– Erittäin hyvää meininkiä, Marjo kertoi keikan jälkeen.
– Hyviä, uuden levyn biisejä, mielenkiinnolla odotetaan uutta levyä, joka tulee ulos loppuvuodesta, Kirsikka tiesi.
Treesin folk-juuret siis vain syvenevät ja laajenevat.
Yleisön reaktioiden ja keskustelujen perusteella illan huikeimman vaikutuksen teki seitsenhenkinen Inariveljet. Sangen omaperäinen kansanmusiikkiyhtye yhdistelee vanhoja suomalais-ugrilaista runo- ja kansanlauluja globaaliin rytmimusiikkiin blues, jazz ja rock -vaikuttein. Melkoinen tappaisrokka siis.
Joose Keskitalo oli kuin aunuksenkarjalaisen muodon ottanut voodoopappi, jonka persoonallinen, hypnoottinen, mantramainen laulu vaikutti transsin tavoin ja aluksi kauempana pysytellyt yleisö, jota olisi voinut olla enemmänkin, liikahteli lähemmäs.
Helisivät helmet, kilisivät lyömäsoittimet, kalisivat lehmänkellot kuin kulloisna aikoina Karjalassa, biisilistat lentelivät lattialle ja hiljalleen alkanut yleisön pauhu yltyi kuin Niagaran putous tulva-aikaan.
Inariveljet tuo mieleen Värttinän ja Heli Keinosen, mutta monipuolisemmin ja persoonallisemmin. Sanoituksissa on globaalia sanomaa, kuten Olemma orjat, jossa viitataan paitsi Stalinin kolhooseihin, myös orjuuden aikaan Yhdysvalloissa: Toisen orjat me olemme, Toisen käymme käskyläissä, Me pidämme pidetyn paidan, Pidämme viitan, karvarievun – tai ylipäätään vapaudenriistoton ja alistamiseen.
Uskonnollisiakin sävyjä löytyi, kuten suomalaiseen kansanrunouteen perustuva, Kantelettaresta löytyvä Alene Jumalan aika. Itkuvirressä väsynyt paimen pyytää pääsemään jo kotiin ankarasta työstä ja ankeista oloista, sillä aurinko laskee jo mailleen.
Loppua kohti yleisö tuntui haltioituneen, suosionosoitukset yltyivät, eikä hurmoksesta puuttunut enää kuin Niilo Yli-Vainio.
On suorastaan ihme, jollei Inariveljistä kuulla vielä suuremmillakin festareilla!
Hietaneva tunsikin esityksen aikana kuin kulkeneensa Elias Lönnrothin jalanjäljillä, eikä koskaan nähneensä tällaista meininkiä.
Poikkitaiteellinen Oopperajuhlat-teos yhdisti modernia oopperaa nykytanssin keinoin, jossa musiikillisina elementteinä soivat sello ja puhaltimet, jazz, disco, elektroninen musiikki ja psykedelia, liioitellusti ja kuitenkin hallitusti.
Taustaprojisoinnissa värisi mustavalkoinen Olavinlinna, sen virta ja aallot, jotka symboloivat elämän jatkuvaa muutosta, mutta myös haasteita.
Hämmentävän alun jälkeen hillitön ja hengästyttävä esitys sai oopperaesityksen tavoin villit suosionosoitukset hurraa-huudoin höystettynä.
– Mahtava esitys, joku totesikin.
– Täytyy oikein miettiä, jatkoi toinen.
Onnistuneen, monipuolisen illan päätti alan pioneeri Asa eli Matti Salo. Rap-veteraani on edelleen hyvässä vedossa ja puheräppi kulkee paikoin kuin Antero Mertarannalla konsanaan. Paikoin meno oli niin lujaa, ettei filosofista, usein kantaa ottavista lyriikoista saanut aina kiinni.
Yleisö piti. Kädet ja nyrkit liikkuivat ylös ja alas, sivulle ja toiselle, oltiin yhtä räppiperhettä, samaistuttiin ja taputettiin, juomiakin siemailtiin.
Rap on rajaton riemu, vai miten se meni?
Illan esiintyjät:
Trees: Santeri Vänttinen, laulu, kitara, Teemu Muikku, basso, Joose Keskitalo, kitara, laulu, Arwi Lind, rummut.
Inariveljet: Joose Keskitalo – laulu, kitara, puhaltimet, viulu, Mikko Kankaanpää – laulu, kitara, Arwi Lind – laulu, lyömäsoittimet, Juho Kalliolahti – basso, Jenni Hanikka – laulu ja puhaltimet, Mirja Hanikka – laulu ja puhaltimet, Iida Tallqvist – laulu ja puhaltimet.
Oopperajuhlat: Ilona Sirén, laulu, Iida Talllqvist, puhaltimet, Mirja Hanikka, sello.
Asa ja Band: Asa (Matti Salo), rap, laulu, DJ Polasrsoul (Antti Raassina), samplerit, syntikat, Kim Rantala, koskettimet, haitari, Teodor Sanneman, kitara.