Partisaaniosasto Sau ja sotalainvastaiset partisaani-iskut Pohjois-Suomessa
Veikko Erkkilän teos on perusteellinen, ajatuksia herättävä ja koskettava teos vuosikymmeniä vaietusta sotahistoriasta.
Ari Tiippana
Äänikirja-arvio
Veikko Erkkilä: Partisaaneja torjumassa: Sissiosasto Saun sota
Lukija: Aku Laitinen
Kesto: 9h 52min
Julkaistu: 7.10 2025
Lukija: Martti Ranin
Sota-ajan Suomessa tapahtui tekoja, joista Siviiliväestöön kohdistuneista, kammottavista partisaani-iskuista vaiettiin vuosikymmeniä. Suomen YYA-vuosina, ”paasikiviläis-kekkoslainen linjan” aikana julkista käsittelyä ei katsottu sopivaksi, vaan lakaistiin unholan räsymaton alle.
Vielä 1980-luvun alussa yksikään kustantaja ei uskaltanut ottaa aiheeseen liittyviä teoksia julkaistaviksi. Aihe oli tabu, jottei suurta ja mahtavaa karhua suututettaisi.
Salainen sota oli todella salaista sotaa, sillä sitä salailtiin vuosikymmeniä. Sota-aikana vaikeneminen johtui sotilaallisista syistä, sodan jälkeen ”yleisistä syistä”.
Palkittu toimittaja ja kirjailija Veikko Erkkilä on erikoistunut partisaani-iskujen käsittelyyn ja kirjoittanut aiheesta teokset Vaiettu sota, Viimeinen aamu ja Kello 04 Moskovan aikaan. Viimeisin teos on syväluotaava, tarkka ja silottelematon kuvaus Partisaaneja torjumassa: Sissiosasto Saun sota (2025). Nimensä mukaisesti se kertoo Osasto Saun toiminnasta partisaani-iskujen torjunnassa.
Sijoituspaikkansa Savukosken Saunavaaran mukaan yksikön nimi lyhennettiin muotoon Osasto Sau. Se esiintyy sotilasasiakirjoissa lyhenteenä Er. Os. Sau.
Se perustettiin Lapin läänin maaherran Kaarlo Hillilän ja Oulun läänin maaherran E.Y. Pehkosen aloitteesta Pohjois-Suomeen loppuvuonna 1942.
Osasto koottiin vapaaehtoisista sotilaista, Lapin olosuhteet läpikotaisin tuntevista miehistä, jotka osasivat liikkua erämaassa. Se toimi yhteistyössä Pohjois-Suomeen sijoitetun saksalaisen vuoristoarmeijan kanssa, joilta puolestaan puuttui paikallistuntemus, joka on välttämätön sissitoiminnassa
Saun ytimen muodosti sadan miehen iskujoukko, joka järjesti väijytyksiä ja ajoi takaa vihollisosastoja. Salaisesti toiminut osasto toimi ohjesääntöjensä mukaisesti vain Suomen puolella, eikä se ylittänyt valtakunnan rajaa.
Sotakoirilla oli tärkeä rooli jäljitystoiminnassa. Myös porot olivat tärkeässä osassa.
Teoksessa nousee esille useaan otteeseen Olavi Alakulppi, maailmanmestarihiihtäjä ja Mannerheim-ristin ritari, joka vielä Yhdysvalloissa ollessaan todistuksin vakuuttaa YK:n sotarikoksia tutkivan komission Neuvostoliiton partisaani-iskujen yhteydessä tekemistä murhista ja tihutöistä – turhaan.
Toiminnallaan Neuvostoliitto loi pelkoa ja uskoi murtavansa Suomen kotirintaman puolustustahtoa ja suomalaisten sotilaiden mielialoja. Suomen vankkaa puolustustahtoa Neuvostoliitto ei onnistunut murtamaan, mutta se toi alati jäytävää pelkoa ja surua raja-alueiden kyläläisille, joiden traumaattiset seuraukset jättivät kammottavat jälkensä vuosikymmeniksi eteenpäin.
Esimerkkeinä voisi mainita Seitajärven kylään Savukoskellaheinäkuussa 1944 tehdyn iskun, jonka nuorin uhri oli seitsenkuinen vauva. Suomalaiset löysivät viiden kilometrin päästä kylästä kymmenen kyläläistä takaapäin ammuttuina. Ruumiskasassa oli 8-vuotias tyttö, jota oli isketty pistimellä sydämen viereen. Tyttö oli säilynyt hengissä, mutta vierellä makasivat kuolleina hänen äitinsä ja sisarensa.
Seitajärven iskussa kuoli 14 kyläläistä ja neljä vartiosotilasta. Esimerkkinä kirjaimellisesti murhaavasta vääristelystä partisaanit raportoivat tuhonneensa Seitajärven varuskunnan ja 94 vihollista.
Vain viikko myöhemmin Seitajärven iskun jälkeen toinen partisaaniosasto iski vähän pohjoisempana Lokan kylään. Partisaanit polttivat kylän ja tappoivat yhdeksäntoista kyläläistä. Neuvostoliitossa raportoitiin: Lokan varuskunta tuhottu.
Neuvostoliiton partisaanit surmasivat Suomessa lähes 200 siviiliä, joista suuri osa oli naisia, lapsia ja vanhuksia.
Veikko Erkkilän teos on kiinnostava, ajatuksia herättävä, koskettava ja kenties perusteellisen selvitys erillisestä Osasto Sausta.
Pääosassa eivät ole taistelut ja sotilasoperaatiot, vaan Erkkilä nostaa esille myös kyläläisten arjen ja inhimillisen näkökulman, jatkuvan pelon ja ahdistuksen ilmapiiriin.
Martti Ranin on lukijana asiallinen, luonteva eli mies paikallaan.