Eini House of Olafissa 31.12.2025
Eini: laulu. Jonne Aho: basso, Pertti Väisänen: koskettimet, Samuli Paldanius: kitara, Jussi Voutilainen: rummut, Niko Hakanen ja Jaakko Peltonen, tekniikka.
Keikka-arvio
Ari Tiippana
Suomen kruunaamattoman diskokuningattaren ja Finnhits-perintöprinsessan Einin ura on kestänyt jo tiimalasin vaille puoli vuosisataa. Vaikka suosio onkin ollut aaltoilevaa – kuten monilla muillakin artisteilla – Eini surfailee taas suosion aallonharjalla. Tähän löytyy useita syitä.
Portion Boysin kanssa levytetty Taivaisiin nosti Einin muiden takavuosien suosikkien, kuten Matti ja Teppo (Vauhti kiihtyy) ja Kake Randelin (Juhannusyö), pörssikurssin ennätyslukemiin. Myös viime vuonna julkaistu, menevä pitkäsoitto Mun vuosi nimihitteineen sekä KuPSin voittolaulu, takavuosien hitti Kesä ja yö, joka raikuu ämyreissä aina kun Kanarialinnut voittaa – ei vähiten seuran voittaessa SM- ja Cup-mestaruuksia.
Lisäksi ilmassa on aistittavissa jo vuosia nostalgian nälkää, joka tuo esiintymisareenoille takavuosien suosikkiartisteja ja yhtyeitä (Kaseva, Dingo, Meiju, Mikko Alatalo, Coitus Int.), josta voi kiittää myös Vain elämää -sarjaa.
Einin mittava ura polkaistiin käyntiin ryminällä Irina Milanin sanoittamalla Baccara-hitin Yes Sir, I Can Boogie suomennoksella Yes sir, alkaa polttaa, joka sai useimman tanssijalkaan vipinää. Tämän jälkeen pellolainen on vuollut kultaa kunnan toisen suuren kuuluisuuden, hiihtolegenda Eero Mäntyrannan tapaan.
Mainittu läpimurtohitti sai myös vuoteen 2026 valmistautuvan juhlakansan aaltoilemaan ja hoilaamaan mukana.
Vuoden viimeinen ilta käynnistyi kuitenkin parin vuoden takaisella Älä pelkää mua -biisillä, joka sanomallaan, suvaitsevaisuus ja rohkeus olla oma itsensä, on kantanut myös Einiä koko uran ajan: ”Älä pelkää mua, sä voit antautua, vaik sua on tallottu, poljettu, lyöty lattiaan…”
Turbolla ahdettuja, voimaannuttavia biisejä kuultiin muitakin, kuten Syntynyt uudelleen ja En itke sun perään: ” Jumalauta mä oon ihana nainen, ja vielä joku sen tajuaa, elämältä ansaitsen ihan kaiken…”, jossa osa yleisöstä tuntui ilmeisen samaistuneena laulavan mukana. Vaikka jotkut kaipailivatkin vanhempaa tuotantoa, yleisö tuntui ottaneen omakseen uudemman tuotannon hoilaten antaumuksella A- ja B-osia.
Osa yleisöstä oli pukeutunut glitteriin joko diskonostalgian tai vuodenvaihteen juhlan kunniaksi.
Nuorehkoista miehistä (jotka Eini esitteli tuttavallisesti vain etunimillä) koostuva, nelimiehinen orkesteri hoiteli työnsä tyylipuhtaasti ja antoi tähden loistaa. Oikeastaan vain kitaristi Samuli Paldanius väläytteli hetkittäin osaamistaan, kuten diskopotpurissa ja Nisa Sorayan alkujaan esittämässä hitissä Huone 105. Jussi Voutilainen diskobassosta vastaavista rummuissa lasisermin takana muistutti etäisesti Muppet show´n kahlittua Animalsia.
Oma kuulotuntemukseni saivat vahvistuksen musiikin ammattilaiselta, joka kertoi soundien diskobassoiseen olleen harvinaisen hyvin kohdallaan.
Reilun tunnin aikana ei suvantohetkissä uinuttu, eikä täytebiisejä kuultu. Diskopotpuri Boney M:n (mm. Ma Baker, River Of Babylon, Rasputin) tahtiin Abballa höystettynä (Gimme! Gimme! Gimme!) sai yleisön bilettämään antaumuksella mukana.
Illan yllättävin biisi ja pysäytävä hetki oli Pate Mustajärvelle omistettu Kersantti Karoliina. Eini muisteli Ikurin turboa, ”vahvaa, suomalaista mieskuvaa, äijää”, koskettavin sanoin. Yleisö herkistyi ja tykkäsi.
Hopeakimalteisissa, pitkissä saappaissa ja intiaanihapsuissa esiintynyt Eini on valovoimainen, eläytyvä, positiivisella tavalla rutinoitunut esiintyjä ja loistava tulkitsija, joka osaa ottaa yleisönsä. Katsekontaktit ja ajaton, tyttömäinen flirtti purivat varsinkin miespuoliseen yleisöön. Nuorekkaan Einin nykyinen suosio on yhdistelmä nostalgiaa, 80-luvun come back -diskoa ja yllättäviä (urheilu)kulttuurillisia ilmiöitä (KUPS).
Vaikka Eini ei ole profiloitunut kappaleidensa sanoittajaksi, hänellä on ainutlaatuinen kyky ottaa ne omikseen.
Vauhdikas aatto päättyi Waldo’s Peoplen I dream -bilebiisin suomennokseen Taivaisiin, joka olisi voinut nostaa fiilikset tähtiin, jollei vanhan veturitallin katto olisi ollut esteenä.
Poikkeuksellisesti encoreja ei kuultu. Hiukan hämmentynyt yleisö poistui hakemaan fanituotteita, joita Eini nimmareilla varustettuina jakeli tai pakastuvaan uuteen, toivottavasti rauhaisampaan uuteen vuoteen, ja kaukana oli hetkeksi kavala maailma.