Ari Tiippana
Äänikirja-arvio
Huimapäinen ja rohkea hävittäjälentäjä, jonka isänmaa palkitsi ja yhteiskunta unohti
Kaksinkertaisen Mannerheim-ristin ritarin Hasse Windin nousut, kiidot ja laskut.
Urheilullinen, salskea nuorimies Hans Hasse Wind suunnitteli lääkärinuraa, mutta päätyi lopulta tohtoroimaan viholliskoneita. Vapaaehtoisen lentäjäkurssin jälkeen 1938 ilmavoimien reserviupseerikurssi käänsi näet suunnan taistelutaivaalle.
Hasse Windin ja muiden lentokurssilaisten taisteluhalut talvisodan taivaalla rapautuivat kuitenkin konepulan vuoksi ja sodan päättyessä katkeraan rauhaan jo ennen kurssin päättymistä.
Kadettikoulun kurssin keväällä 1941 suoritettuaan Wind lähti viimein 23.9.1941 ensimmäiselle taistelulennolleen amerikkalaisvalmisteisella Brewster-hävittäjällään Nurmoilasta. Wind saavutti heti ensimmäisen ilmavoittonsa ampuessaan alas neuvostoliittolaisen Polikarpov I-16 -hävittäjän.
Tätä seurasi huikeat varmistettua 75 ilmavoittoa. Vain Ilmari ”Illu” Juutilainen oli voittoisampi 94 pudotuksellaan. Wind, kuten Juutilainen on yksi neljästä kaksinkertaisesta Mannerheim-ristin ritarista.
Nimitys Mannerheim-ristin ritariksi tuli 31.7. 1943, toisen kerran Mannerheim-risti myönnettiin Windille 28.6.1944. Yhtenä keskeisenä perusteena oli Windin taistelutahto Neuvostoliiton suurhyökkäyksen yhteydessä suurta ylivoimaa vastaan käydyissä rajuissa ilmataisteluissa. Ylipäällikkö totesi Windin pelkästään 13. ja 26. kesäkuuta välisenä aikana ampuneen alas 27 viholliskonetta.
Windin kannalta pahin ilmataistelu käytiin Suomenlahden yläpuolella, Sepelevan majakan luona 26.10.1942. Wind joutui yksinään taistelemaan kahdeksaa vihollishävittäjää vastaan, joista pudotti kaksi, jonka jälkeen hän pääsi pakoon 19 luodinreikää koneessaan. Hänen sotalentonsa päättyivät tähän.
Taitava, taistelutahtoinen, rohkea, vihollisen kannalta yllätyksellinen Wind haavoittui vaikeasti ilmataistelussa ylivoimaista viholliskonemuodostelmaa vastaan 28. kesäkuuta 1944.Hänen onnistui kuitenkin haavoittuneenakin, hämärän rajamailla, laskeutumaan pahoin kärsineellä koneellaan takaisin kentälle, vaikka osa ohjaimista ja mittareista puuttui.
Haavoittumiseensa asti Windin lentokoneena oli saksalainen Messerschmitt Bf 109.
Turhautunut Wind ei hyväksynyt maan johdon politiikkaa, joka hänen mielestään halveksi sotaveteraaneja. Hän tunsi itsensä unohdetuksi. Kun esimerkiksi Mannerheim-ristin ritarit kutsuttiin 1994 ensi kertaa Itsenäisyyspäivän kutsuille linnaan, Wind kieltäytyi kutsusta. Hänen mielestään kutsu tuli 40 vuotta liian myöhään.
Viimeiset vuotensa Tampereella asunut hävittäjäsankari kuoli 1995. Monen muun ritaritoverinsa tapaan hänet on haudattu Tampereen Kalevankankaalle.
Arvostettu ilmailukirjailija Jukka Piipponen rakentaa taitavasti kokonaiskuvaa sota-aikamme ilmailulegendasta taivaalla ja maassa, eräänlaista taistelua molemmissa.
Wind oli sodan jälkeen juhlittu lentäjäsankari, jolle Tapio Rautavaaran tapaan kaikki halusivat tarjota lasillisen. Tämä aiheutti tietysti hankaluuksia ja perättömiä huhuja, kuten Yrsa Steniuksen perätön solvaus, mutta siviiliuran vastoinkäymisistä huolimatta hän oli elämänsä loppuun saakka suoraselkäinen ja -puheinen periaatteen mies.
Wind ponnisti asemaansa vaatimattomista oloista, mutta luki ylioppilaaksi. Isä Frans oli ammatiltaan nahkuri ja äiti Elin Irenen lisäksi perheeseensä kuului 11 sisarusta.
Piipponen kartoittaa huolellisesti Windin taustaa ennen tämän asetuttua Brewster-hävittäjän ohjaimiin. Esimerkiksi edellä mainittu ensimmäinen ilmavoitto tulee vasta, kun äänikirjaa on kulunut neljännes.
Piipposen työ on ollut varsinaista salapoliisityötä, sillä Wind ei pitänyt päiväkirjaa, eikä kirjoittanut myöskään muistelmiaan. Ilmavoitot ja lennot konetyyppeineen napsahtelevat kohdalleen tarkasti kuin Hassen luotisuihkut vihollisiskoneeseen ja välillä tuntuu, että jopa uuvuttavan tarkasti. Toisaalta tämä avaa sodan lentohistoriaan perehtyneille yksityiskohtaista tietoa.
Windistä on ilmestynyt aikaisemmin kaksi elämäkertaa, Börje Sjögrenin, Hasse Wind: hävittäjälentäjä ja Seppo Porvalin Viimeinen kotka. Näihin verrattuna Piipposen teos on kaksi kertaa tuhdimpi ja yksityiskohtaisempi.
Kirja ei kaunistele, eikä paisuttele, vaan luo rehellisen kuvan Windistä ihmisenä ja sodan jälkeen vaikeuksista elää oman legendansa varjossa.
Pertti Huuskonen lukee kiinnostavasti ja selkeästi.
Jukka Piipponen: Hasse Wind: taistelunhaluinen hävittäjä-ässä
Äänikirja, Kustantaja: Saaga Egmont
Kesto: 11h 24min
Lukija: Pertti Huuskonen
Julkaistu: 12.3.2024