Pitkän linjan viihdetaiteilija esiintyi ensimmäistä kertaa muistinsa mukaan Tuomiokirkossa.
Arja Koriseva – Ihana Joulu! -joulukonsertti Savonlinnan Tuomiokirkossa 14.12.2024
Arja Koriseva – laulu, Minna Lintukangas – piano, säestys.
Konserttiarvio
Ari Tiippana
Lunta saa, lunta saa, tuiskuttaa… tuli väkisin mieleen lauantaina matkalla ja etsiessä parkkipaikkaa Savonlinnan Tuomiokirkon läheisyydestä. Sisällä sentään oli seesteinen, tunnelma: iso, koristeltu joulukuusi seisoi nurkassa, alttarilla kolme kynttelikköä, yksi oikealla, kaksi vasemmalla – oikeita, valuvia steariinikynttilöitä.
Puheensorina hiljeni, kun valot sammuivat ja säestäjä Minna Lintukangas asteli välkehtivä, tumma puku yllään pianon ääreen aplodien saattelemana.
Tähti tähdistä kirkkain -laulun pianointron jälkeen täysi sali katseli ensin hämmentyneenä mistä laulu tuli, kunnes huomasi Arja Korisevan astelevan hitaasti pitkin kirkkokäytävää, ulko-ovelta päin. Valkoisiin pukeutuneen Lumikuningattaren tulo kesti kahden laulun ajan, joista toinen, Tulkoon joulu saatteli hänen alttarille.
Hieno oivallus, näin saatiin kosketus koko yleisöön. Jouluinen tunnelma ja välitön vuorovaikutus oli luotu saman tien. Laulajan avoin, valoisa, elämänmyönteinen ja iloinen olemus tuntui tarttuvan muihinkin.
Sädehtivä estraditaiteilija on tehnyt joulukonserttikiertueen ensimmäisestä joululevystään, Saa joulu aikaan sen (1991) lähtien joka vuosi. Kuullun ja nähdyn perusteella voisi hyvällä syyllä turvautua kliseeseen, jonka mukaan hyvä vuosikertaviini vain paranee vanhetessaan. Ilmeisesti laulurypälevuosi 1965 oli hyvä.
Lauluääni on kouliintunut ja monipuolistunut vuosien varrella. Selkeästi, harkiten lausutut välispiikit laajenivat kodin turvallisesta lämmöstä, joulun tuoksuista – nykyisistä ja niistä nostalgisista – globaalin toivoon rauhasta, jokaisen ihmisen yhteiskuntaluokkaan ja varakkuuteen katsomatta.
Tästä esimerkkinä Zachris Topeliuksen kirjoittama, Jean Sibeliuksen säveltämä ”En etsi valtaa, loistoa”. Mielenkiintoista, ettei tarkkaa sävellysajankohtaa enempää kuin suomentajaakaan (julkaistiin 1909 Sampo-lehdessä) tiedetä.
Iskelmäkuningatar on luonut myös näyttelijänuraa, joka tuli hyvin esille tulkinnoissa. Ei vanhan Suomi-Filmin teatraalisina eleinä, vaan katseilla ja hallittuina kädeneleillä.
Näin esimerkiksi tulkinnassa Avaruus. Raymond Briggs’n sarjakuvaan perustuvan animaation Lumiukko (1982) tunnussävelmä Walking in the Air eli Avaruus on jo kauan elänyt omaa elämäänsä tunnettujen artistien esittämänä. Korisevan eleiden liidossa konserttiyleisö saattoi tuntea gravitaation, unen ja toden rajan. Se kirvoitti illan raikuvimmat aplodit.
Ohjelmisto oli sopiva kattaus vanhaa ja uutta, sopivasti toisiinsa jouluköynnöksellä liitettyinä. Siitä kuulsi läpi, että kaikki oli tarkkaan suunniteltu viimeistä sävelsiveltimenvetoa myöten.
Minna Lintukankaan vivahteikas säestys antoi tilaa laulajan fraseerauksille, vuosien yhteistyö näkyi kaikessa.
Tunnelma oli harras, jota kevensivät laulajan, joskus itseironiset, välispiikit.
Vuorovaikutus konkretisoitui ennen encorea kahdessa yhteislaulussa: En etsi valtaa loistoa ja Sydämeni joulun teen, jonka päätyttyä Koriseva kävi sammuttamassa loppuun palaneet, lattialle valuneet kahdeksan kynttilää. Kolme jäi palamaan.
Pyhä kolminaisuus lienee siis vahvempi kuin 8-sakarainen kannuksenpyörä eli oktagrammi.
Traditionaaliset joulubiisit vakuuttivat eläytyneillä tulkinnoillaan. Uusista voisi nostaa esiin vielä julkaisemattoman kappaleen Joululahja. Vaikka melodia ei olekaan erityisen tarttuva, sanat koskettavat syvältä.
Ranskalaista alkuperää oleva Oi jouluyö vei lopussa laulajan sormen huulille: ei aplodeja. Ave Maria on oikeastaan kristillinen rukouspyyntö. Puolivälissä hymniä Koriseva kääntyi alttaritauluun päin ja vaihtoi kielen latinaksi. Sykähdyttävä päätös varsinaiselle konsertille.
Virsi 30, Maa on niin kaunis, laulettiin hartaasti yhteislauluna ja uskon useimman tässä maailmantilanteessa yhtyneen toiveikkaasti kahteen viimeiseen säkeeseen:
Maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi.
”Upea konsertti”, joku totesi. Uskon tähänkin monen yhtyvän.