Taivaallisen upea konsertti Olavinlinnassa

Teksti ja kuva: Ari Tiippana

Gregorian-kuoro, hullaantunut yleisö taputti kolmesti takaisin lavalle

Gregorian Pure Chants -kiertue Olavinlinnassa 04.08.2023
Kuoro: David Tilley, Miles Horner, Narcis Ianău, Lawrence White, Berwyn Pearce, Daniel Hoadley, Ashley Turnell, Tristan Stocks sekä Amelia Brightman (laulu, lyömäsoittimet).
Muusikot: Matthias Meissner (koskettimet), Gunther Laudahn (kitara, lyömäsoittimet).

Olavinlinnan myöhäiskeskiaikaisen linnan muurit saivat kokea perjantaina itseään vanhempaa, kun maailmankiertueella oleva Gregorian-kuoro ihastutti Olavinlinnassa. Gregoriaanisen kirkkolaulun katsotaan näet syntyneen ennen linnaa, 600-luvun lopulla tai 700-luvun alussa, jolloin Roomaan perustettiin Schola Cantorum, joka lauloi kaikissa paavin toimittamissa jumalanpalveluksissa.
Luterilaisessa kirkkomusiikissa sanoma peittyy usein pauhaaviin urkuihin, kun taas gregoriaaniset laulut pyrkivät tuomaan musiikin sijaan esiin laulun tekstin. Tähän suuret, kaikuvat kirkot soivat oivallisen mahdollisuuden – kuten Olavinlinnakin.

Gregorian-kuoroa mainostetaan maailman suosituimmaksi kuoroksi. Kuoro on esiintynyt yli 30 maassa ja myynyt yli 10 miljoonaa albumia, ja sen on nähnyt yli 3 miljoonaa ihmistä, niin vaikea tähän on vertailukohtaakaan löytää. Viime mainittuun lukuun tuli perjantaina lisää yli 2000 katsojaa, sillä Olavinlinna oli loppuunmyyty.
Idean yhdistää gregoriaanista kirkkolaulua tämän päivän hitteihin sai Frank Peterson vuonna 1989 kulkiessaan San Lorenzo de El Escorialin kuninkaallisen luostarin läpi Espanjassa, nykyajan musiikin kaikuessa kuulokkeissa. Hän teki sitten saman gregoriaaniselle kirkkomusiikille kuin argentiinalainen Waldo de los Ríos muuttaessaan eurooppalainen klassisen musiikin popmusiikiksi. Parhaiten hänen tuotannostaan muistetaan Ludwig van Beethovenin Ode To Joy, joka kuultiin alkupuolella myös illan konsertissa.

Näky oli vaikuttava, kun kahdeksan mustiin, kimalteleviin munkinkaapuihin pukeutunutta hahmoa asteli lavalle ja Temppeliherrojen motto, Psalmi 113, No Nobis Domine kajahti ilmoille. Numero 8 on ääretön lukumäärä, itseluottamuksen, menestyksen ja sisäisen viisauden ja myötätunnon symboli.
Kuoro lauloi luonnollisesti latinaksi (In Trutina, Pie Jesu) vuorotellen aluksi suurelle yleisölle tuntemattomampien kappaleiden (Waiting for Life, musikaalista Once on This Island, My Little Welsh home) ja voimaklassisten (In Trutina) kanssa.

Välillä kuultiin hieno, vaikuttava Gladiator-elokuvasta tuttu teema, Hans Zimmerin sävellys Now we are free.
Tutuimmasta päästä kuultiin Moment of Peace, Simon & Garnfunkelin Sound of Silence, sekä Eric Claptonin Tears in Heaven ja Bryan Adamsin Heaven, jotka tässä yhteydessä saivat aivan erilaisia, taivaallisia sävyjä.
Näiden kaltaisia olisi voinut kuulla enemmänkin.

Kontrasti mustiin kaapuihin oli täydellinen sädehtivän ja kimaltelevan Amelia Brigtmanin astuessa lavalle. Hän on Gregorian-kuoron kanssa paljon yhteistyötä tehneen Sarah Brightmanin pikkusisko, joka siirtyi välillä taka-alalle lyömäsoitinten pariin.

Matthia Meisnerin ja Gunter Laudahnin kahden hengen orkesteri oli kirjaimellisesti taustaorkesteri tukien kuoroa.
Gregorian esittää laulunsa responsorisesti, vuorolauluna eli solisti ja kuoro vuorottelevat. Koska esitys oli kokonaisvaltainen, ei olisi oikein nostaa ketään erityisesti esille. Ei silti olisi vääryys nostaa esille kontratenori Narcis Ianăun huikeat, selkäytimiin uppoavat soolot tai säihkyvää sopraanoa Brightmania esityksineen.

Konsertti oli hillitty, vaikuttava, tarkkaan mietitty show keskiajan mieleen tuovine lyhtyineen huipentuen Brightmanin liekkeihin kämmenissä.
Lopussa hullaantunut yleisö taputti kuoron kolmesti lavalle, joista keskimmäisessä kuoro laskeutui lavalta eturivin eteen. Munkki-illuusiota ei laimentanut kaavun alta pilkistelevät lenkkitossut.
Encorepotpuri päättyi osuvasti ajankohtaisen Goldplayn kappaleeseen Fix You, jossa sanotaan: Lights will guide you home.
Yleisö oli saanut nähdä ja kuulla jotain ennen kokematonta, melkein taivaallista.