Tasokkaassa Shadowland-dokumentissa tekijät käänsivät vastoinkäymiset voitoksi.
Shadowland
Ohjaus: Otso Tiainen. Tuotanto: Kalle Kinnunen. Käsikirjoitus: Tiainen, Kinnunen, Panu Hietaneva. Kuvaus: Peter Flinckenberg, Max Smeds. Musiikki: Timo Kaukolampi, Tuomo Puranen.
99 min. K12. ****
Ari Tiippana
Lähdimme tutkimaan vyöhykettä, missä kerrottiin henkien vaeltavan ja vesien parantavan. Alueen kerrottiin olevan ihmeellinen totuuden tyyssija.
Ohjaaja Otso Tiainen, salatieteisiin erikoistunut toimittaja Perttu Häkkinen, eikä toimittaja Panu Hietaneva astuessaan myyttiseen Montséguriin ”hörhökylään” tienneet, millainen vyöhyke, matka oli edessä.
Shadowland-dokumentin alku on enteellinen. Andrei Tarkovskin ohjaamassa Stalkerissa (1979) Vyöhyke on alue, jonka keskellä olevassa huoneessa uskotaan kaikkien toiveiden toteutuvan. Niin ehkä uskovat myös monet Montségurin kylään saapuessaan, paetakseen menneisyyttä, tulevaa – tai itseään.
Kaiken myyttisyyden keskellä tekijöille paljastui huone, jossa eleli kulttiohjaaja, turistioppaana toimiva Richard Stanley. Henkisyyden ja mysteerin sijaan asuikin ihmismielen synkkä puoli. Tämä valkeni dokumentin tekovaiheessa tekijöille, joihin oli liittynyt Häkkisen traagisen kuoleman jälkeen elokuvatoimittaja Kalle Kinnunen.
Se oli kuin kylmä, märkä totuuden rätti vasten mystiikan hämyisiä kasvoja. Mysteerin takaa paljastui Dorian Greyn muotokuva.
Toisaalta, vaikka tekijät antavat tosiasioiden puhua puolestaan, päätäntävalta annetaan lopulta katsojalle.
Kylän kiistanalainen historia on yhdistetty niin Maria Magdalenaan, kelttiläiseen mytologiaan perustuvaan Graalin maljaan kuin ufoihin. Alueella vaikuttanut ja yhä vaikuttavan kataariuskonnon tarkoitus oli päästä täydelliseen, henkiseen puhtauteen – ainakin juuri ennen kuolemaa.
Ei löytynyt Graalin maljaa, löytyi marttyyrien, uhrien malja
Shadowland on hienosti kuvattu ja alussa katsojan eteen avautuu Pyreneiden vuoriston utuiset maisemat ja Montségurin linnan rauniot. Hämyinen kuvasto tuo mieleen alussa mainitun Stalkerin.
Aistillisesti liikkuvien kameroiden, jylhänkauniiden kuvien vaikusta korostaa Timo Kaukolammen ja Tuomo Purasen huikea, sydänalaan pureutuva musiikki.
Puranen on työskennellyt Itä-Savon kesätoimittajana.
Pian kuvaan astuu Stanley kuin velho Gandalf, keppi kädessä ja lierihattu päässä. Velho hän lopulta olikin, joka kietoutui valheiden verhoon. Hyväksikäyttäjästä, messiaasta tulikin hänen mukaansa ristiinnaulittu, noitavainojen uhri.
Kiinnostavina sivuhahmoina ovat ex-muotisuunnittelija, papitar Anaiya, taikojaan tekevä röllipeikkomainen ex-remonttireiska, ja velho Uranie, joka kuoli filmausten aikana 2018.
Jos vertailukohtana oleva Stalker on henkinen ja hengellinen matka ihmisyyteen, olemisen ja ajattomuuden ymmärtämiseen, sitä on myös Shadowland. Sen teemoina ovat monisyinen usko ja uskomukset, elämä ja joskus myös yhteisönsä itsemurhaan ajaneet, karismaattiset kulttijohtajat.
Mieleen tulee myös Joseph Conradin pienoisromaani Pimeyden sydän, josta Francis Ford Coppola ohjasi huikean, groteskin elokuvan Ilmestyskirja. Nyt., psykedeelisen tutkielman matkasta ihmismielen pimeään sydämeen.
Hengellinen matka, yhteisökuvaus uhkaa jäädä ulkoiseen kauneuteensa, mutta kääntyy kuitenkin Me Too-jatkumoksi. Tämä saattoi lopulta olla hyväksi dokumentille. Sen voi jokainen itse päättää.
Entisten kumppanien nostamat oikeusjutut Stanleyta vastaan ovat yhä kesken.
Killa sunnuntaina 8.12 klo 15.00
Vierailuesityksessä paikalla Killassa näytöksen alussa ja lopussa ovat ohjaaja Otso Tiainen, käsikirjoittaja Panu Hietaneva ja tuottaja Kalle Kinnunen.
Otso Tiaisen ohjaama dokumentti Shadowland on matka myyttisestä kylästä ihmismielen pimeyteen, jonka keskiöön nousee ohjaaja Richard Stanley
Ristiriitaiseksi hahmoksi dokumentissa muuttuva kulttiohjaaja Richard Stanley liikkuu Montségurin kylän kaduilla kuin Sormusten herran velho Gandalf.