Maailman halvinta laskettelua Bulgarian Pamporovossa

Tänne tekee mieli pöllyttämään lunta. Kuva:B. Stefanov.

KATSELE KUVIA
– Onhan se ruma, toteaa irlantilainen Liam kukkulan huipulla jököttävästä Snejanka tv-tornista .
– Ruma se on verrattaessa ympäröivään luontoon, mutta ansaitsee paikkansa ainakin kolmesta syystä.
1. sen näköalatasolta avautuu häkellyttävä näkymä aina Kreikkaan ja Aigeian merelle asti.
2. Pamporovossa ei voi eksyä kavereista tai perheestä; kaikki hiihtohissit tuovat tornin juurelle.
3. rinteet on helppo löytää; ne kaikki alkavat tornin läheltä.
No joo. Eiffel-tornikin piti purkaa heti Pariisin maailmannäyttelyn jälkeen, mutta onhan se erinomainen maamerkki, jonka avulla voi suunnistaa.
Onko rumuus katsojan silmissä? Minkälainen sitten olisi kaunis tv-torni? Eikö tärkeintä ole sen toimivuus?
Minusta Snejanka on melkein kaunis.

Sukset olalla, kengät
jalassa, monot repussa

Olen reissannut 10 minuuttia Perelik-hotellista ilmaisella ski-bussilla Malinan ski-kylään. Kylässä on välinevuokraamo, hiihtokoulu, irkkupubi ja kahvila, sekä pari ns. perhehotellia.
Monot jalkaan, kengät välinevuokraamoon, monot siteisiin ja pari työntöä alarinteeseen.
Malinasta lasketaan runsaat kolmesataa metriä lähimmälle hissiasemalle. Siinä on hyvä tunnustella monojen kireyttä. Niin tein ja pysähdyin vähän ennen hissiasemaa toiselle irkkupubille säätelemään monoja.
Siinä ulkona istuskeli jo lounaalla aiemmin mainittu Liam , joku muutenkin kertoili vuosikymmenien laskettelukokemuksistaan eri alppikohteissa.
– Kyllä Pamporovo on varsinainen löytö. Tämä Irish stewkin on parempaa kuin kotona eikä Guinnes puoltakaan Dublinin hinnoista.

Sorrettujen solidaarisuutta

Kerroin tulleeni Pamporovoon juuri, mutta lesketelleeni aiemmin Banskossa, minne ainakin Englannista tehtiin seuramatkoja.
– No, en taida sitten mennä sinne, hah-hah-hah-haaa!
Irkuilla on samantapainen lämmin suhde entisiin herroihinsa kuin meillä venäläisiin. Bulgaareilla on samanlainen suhde ainakin roomalaisiin, turkkilaisiin, saksalaisiin ja venäläisiin.
Jätän Liamin nauttimaan liha-peruna-sipuli-jne-pataansa ja sujuttelen puuttuvat 100 metriä Malinan hissiasemalle.
Pyyhkäisen hihataskullani kortinlukijaa, joka avaa portin. Samalla kasvoni kuvataan. Seuraavilla kerroilla kasvotunnistin vertaa naamaani korttitietoihini. Kenenkään muun kuin identtisen kaksoseni (jota ei ole) on turha yrittää päästä portista kortillani. Istahdan viiden ulkomaalaisen kanssa tuolihissiin ja muutaman minuutin lievän keinahtelun jälkeen olen aiemmin mainitun ruman tornin juurella.

Ensimmäisen päivän ahneus
voi pilata koko viikon

Kuuden tunnin ylös-alas-ylös-alas-jne-urakan aluksi on hyvä tutkistella reisien tilaa lähes vuoden laskettelemattomuuden jälkeen. Niinpä suuntaan tornilta luoteeseen ja lojottelen leppoisasti lähes neljä kilometriä Stoykiten kylään, missä vanhat, harmaat kivimökit sekottuvat uusiin pikkuhotelleihin ja loma-asuntoihin. Matkaa kohti maan keskipistettä tulee 460 m, Ylläksen korkeuseron verran. Käyttäisin ko. rinteestä vanhaa kaunista kuvausta: vinoon nostettu pelto. Runsaasta laskettelijamäärästä päätellen rinne puolustaa hyvin paikkaansa; paljon lapsia opettelemassa ja hyvin usein ilmeisesti isovanhempien seurassa. Stoykiten kylä ei ole mikään bailukylä, vaan rauhallinen perhepaikka. Kuuden kilometrin päässä on 3300 vuotta vanha Gelan kylä, jossa Orfeus, legendaarinen laulaja syntyi jo ennen kylän syntyä.
Takaisin ylös tornille tuulisuojatulla kuuden hengen tuolihissillä. Seuraavalla rinteellä saakin sitten jo kantata ja seuraavilla neljällä mustalla rinteellä ihan tosissaan. Eteläisin niistä on kisarinne ja vasen reuna siitä onkin varattu kilpailuille ja rataharjoitteluille. Käsittämättömän kovaa siellä painelee rimppakinttuisia varhaisteinejä ja heitäkin nuorempia.
Kisarinteen alapäästä aukeaa laaja tapahtumatori, jota reunustajat useat ravintolat ja hotellit.

Sopan saa aina nopeasti

Kisarinteen vierellä nousee kapuhissi, jolla pääsee nopeasti kisaradan yläpäähän tarvitsematta nousta tornille asti.
Seuraavan ala-aseman luota pitäisi löytää Bohemi Bar&Grill, Tripadvisorissa kehuttu ravintola ja siellä neljä ruotsalaista tuttua. Löytyyhän se. Sisäänmeno ei onnistu, ruotsalaiset jonottavat ovella. Pyydän heitä varaamaan paikan minullekin ja nousen kapulahissillä kilometrin verran tyhjältä näyttävän punaisen rinteen yläpäähän. Kapuhissejä vierastetaan. Lasken rinteen kahdesti ja huomaan, että kaverini ovat jo päässeen sisälle. Lasken rinteen vielä kerran ja painun ravintolaan. Siellä tutut odottelevat tilaamiaan annoksia.
Ravintola on aivan täynnä ja hikiset tarjoilijat juoksevat… Tilaan gulassikeittoa, saan sen ja uunituoreen leivän hyvin pian. Syön ja jätän kaverit odottelemaan pihvejään. Kokemuksesta on hyötyä. Jokaisessa rinneravintolassa yleensä porisee jotain keittoa suuressa padassa. Sitä saa nopeasti, eikä tule syötyä liian raskaasti.
Tv-tornin luona ja jokaisen rinteen alapäässä on edullisia ravintoloita.

Hyvää palvelua vuokraamolla

Nousen tuolihissillä tv-tornin luo ja laskettelen lopun päivää neljää mustaa rinnettä. Numero 3:n alku on niin jyrkkä, että ottamalla kunnon vauhdin, saa tehtyä jopa pienen loikan.
Puolisen tuntia ennen hissien sulkeutumista lasken Malinan välinevuokraamolle. Jätän omat sukseni ja mononi sinne kuivumaan. Vaihdan kengät jalkaani. Vuokraamohenkilö Alexander on hyvin avulias ja nostaa mononi ylähyllylle lähelle lämpöpuhallinta. Kätevä systeemi. Ei tarvitse kolistella monot jalassa skibussiin ja hotellille.
Huomenna taidan mennä läheiseen Mechi Chalin keskukseen, jossa samalla hissikortilla voi laskea 718 metrin korkeuseron.
Istahdan Toni’s bariin oluelle odottamaan bussia ja kavereita.
Bussi tulee, mutta kavereita ei näy. Odottavatkohan vieläkin pihvejään. Busseja tulee vartin välein, mutta sulkemisajan jälkeen ne täyttyvät nopeasti.

Jossain pitää asuakin

Kymmenen minuutin kiertelyn jälkeen bussi pysähtyy Perelik hotellin eteen. Hotelli oli juuri avattu täydellisen remontin jälkeen, ja kaikki on kuin uutta.
Olen kongressimatkalla, jossa seminaroidaan illallla. Muu päivä on varattu lasketteluun ja tutustumiseen seudun muihin kohteisiin.
Iso, polveileva, muttei hallimainen ravintola, lobby-baari sohvineen, biljardi/drinkkibaari, disco, keilahalli baareineen, saunaosasto ja 25 m uima-allas… Koko kompleksi on yli 200 m pitkä.
Perelikin kongressi- ja neuvottelusalit on varustettu huipputekniikoin.
Jokailtainen buffet-illallinen kertoi puolihoidosta. Alkoholi ei ole ilmaista, joten All inclusive -juopoista ei ollut häiriötä. Kuitenkin ainakin olut maksaa neljänneksen Suomen hinnoista. Joten humalahakuisellakaan ei ole taloudellista ongelmaa.
Hotellista ei ole pakko poistua minnekään paitsi laskettelemaan. Jos kuitenkin ”täydellisyys” alkaa hermostuttaa, kadun toisella puolella on ravintolat Gloria Mar ja Vila Rija sekä kulman takana irkkupubi Dak’s.

Jos itse saisin valita
Oma ideani lasketteluhotel

lista jököttää yleensä rinteen alapäässä. Varmuuden vuoksi kävin katsastamassa pari ns. Ski-out/ski-in-hotellia. Ne jakaantuivat karkeasti kahteen luokkaa: skandinaavisesti ”tyylikkäät”, esim Laplandia ja Finlandia sekä venäläiseen makuun ylisisustetut. Viiden tähden Orlovetz on tyylikäs, ja asiakaskunnan autokanta ei ole sieltä halvimmasta päästä.
Vähän syrjemmällä on konstailemattomia perhehotelleja.
Mielenkiintoinen kylä on 500 metrin päässä Malinasta.
Näyttää mökkikylältä, mutta ”mökit” ovat hyvin varustettuja loma-asuntoja. Aamiaisen voi nauttia omassa keittiössä tai jättimökissä, jossa on korkealaatuinen ravintola.

Hotellien luurangot

Kovin bulgarialainen ilmiö on hotellinrungot, joilla työt on lopetettu. Jotkut näyttävät hyvinkin valmiilta, toisissa on vain betonielementit. Projektit sijaitsevat miltei poikkeuksetta rakennuskieltoalueilla. Grynderin ovat saaneet lahjuksilla rakennusluvat. Sitten lahjuksia saaneet on joko potkittu tai keskusvirasto on puuttunet asiaan. Rakennusten purkamiseen ei ole varoja, ja raakileet ovat jääneet korruption muistomerkeiksi.

Muuta ohjelmaa lähistöllä

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä Bulgariassa vietetään Baba Marta –juhlaa. Baba Marta on mystinen hahmo, joka tuo kevään tullessaan. Maaliskuun kolmas on Bulgarian Turkin vallasta vapautumisen päivä, joka yhdessä Baba Martan kanssa antaa syyn juhlia ja tanssia kolmen päivän ajan. Kansallisasuiset naiset tanssittavat ja sitovat punavalkoisia ystävyysnauhoja ranteisiin. Satoja perinneasuisia miehiä ja naisia patsastelee turistien kameroille. Tuhansia selfieitä sinkoilee bittiavaruuteen.
Neljäntoista kilometrin päässä, Shiroka Lukan kylässä järjestetään maaliskuun alussa suuret Baba Marta –juhlat, joissa kymmenet perinteisiin tai hurjiin hirviöasuihin pukeutuneet ryhmät tanssivat ja esittävät perinnekuvaelmia vuodentulosta ja Halla-Pirun torjunnasta.
Parinkymmenen kilometrin päähän, Gelan vuoristokylään 1,5 km:n korkeuteen kerääntyy elokuun ensimmäisenä lauantaina kymmeniä säkkipillinsoittajia. Ikähaitari on 5–85 vuotta. Voi vain arvata että 85-vuotias on jo umpikuuro. Niin hirveä on meteli, kun toistasataa säkkipilliä ulisee yht’aikaa.

FAKTAA
-Pamporovo. Hiihtokeskus Etelä-Bulgariassa, Rhodopi-vuoriston itäpäässä, n. 20 km Kreikan rajasta. Lumipallo.fi-sivustoilla Pamporovo on vaihdellut maailman halvimman ja toiseksi halvimman keskuksen välillä.
-Rinteitä 13, pisin n. 4000 m, suurin korkeus ero n. 460 m. Kaikki rinteet metsän sisällä.
-Sama hissikortti käy läheisessä Mechi Chal keskuksessa, jonka korkeusero on 718 m. Neljä pitkää rinnettä.
-Lento Lufthansa Helsinki-München-Sofia n. 5h30. Hinta matka-ajasta riippuen n. 180–320 € edestakaisin.
-Varaamalla lennon puoli vuotta aikaisemmin voi hinnassa säästää yli kolmanneksen verrattuna varukseen kuukautta ennen lähtöä.Reittilennoilla on turha kärkkyä viime hetken tarjouksia.
-Automatka Sofia-Plovdiv 2 h moottoritietä
-Plovdiv-Pamporovo n. 1 h. Runsaalla lumentulolla hieman pidempään.
-Hotelleilla hirmuinen kilpailu: viikko 2-hh aamiaisella maaliskuussa *** tai **** hinta vaihtelee 231 € ja 550 € välillä. Kannattaa tarkistaa moneen kertaan.

Rauli Storm