Jos haluat tietää millainen on maa, haistele sen pääkaupungin ilmapiiriä. Jos et tiedä mitään maasta, kävele sen pääkaupungin katuja. Pääkaupungin vastakohtaisuudet näyttävät minkä tahansa maan sielun. Se näkyy korkeiden talojen juurilla ja korkeuksissa. Köyhillä kaduilla ja viiden tähden sviiteissä. Sellainen on Libanonin pääkaunki Beirut.
Libanonia ja Beirutia monet eivät miellä perinteisenä turistikohteena, vaikka sellainen se oli muutaman vuosikymmentä sitten. Silti tänä vuonna maassa vierailee yli kaksi miljoonaa turistia. Enemmistö heistä tulee arabimaista, mutta myös muualta tulee väkeä. Ulkoministeriön turvallisuussuositukset kannattaa tarkistaa eikä matkasta ja reiteistä kannata pitää ääntä sosiaalisessa mediassa ja muualla julkisuudessa.
Beirut on kaupunki, missä tuoksuu kosmopoliittinen ilmapiiri. Se on samaan aikaan täysin arabialainen ja täysin eurooppalainen. Beirutissa kiteytyy parhaiten, mitä on välimerellisyyden syvin olemus. Mitä on vanhan levantin alueen henki. Samalla tavalla kuin Libanon on jakautunut, samoin on Beirut jakautunut. Kaupungin suvaitsevainen ilmapiiri on täynnä poliittista myrkkyä, joka voi leimahtaa tuoksumaan milloin tahansa. Vaikka Beirut ei ole Libanonin vanhin kaupunki, sitä on viimeiset parisataa vuotta myrkyttänyt ulkovaltojen sekaantuminen, sota, terrorismi ja korruptio. Silti se on täynnä kosmopoliitin sielua. Beirutiin mahtuu.
Täynnä hajua, värejä ja makuja
Beirut on komeita taloja, täyteen ahdettuja slummeja, liituraitapuvussa surffaavia liikemiehiä, huntupäisiä naisia, rantabulevardilla juoksevia turisteja, viettelevän näköisiä naisia ja eteenpäin pystypäin kulkevia kaupunkilaisia. Beirut on täynnä hajuja, värejä, makuja, erilaisuutta ja rajoja, joita on annettu ylitettäväksi. Paanukattoiset kirkot, kupolikattoiset pyhäkön muodot kilpailevat moskeijojen minareettien kutsuhuutojen kanssa. Beirutia puretaan ja rakennetaan. Vaikka Libanonilla menisi kuinka huonosti, Beirutin pankeilla menee aina hyvin. Foinikialaiset olivat kauppiaskansaa.
Beirut on taustansa takia yksi lähi-idän avoimimpia kaupunkeja. Siellä nuoret naiset kävelevät Hisbollahin kontrolloimalla alueella tiukoissa farkuissa ilman huivia. Miehet länsimaisissa vaatteissaan ja hiusmuodissaan näpräilevät uusia puhelimiaan ja ipaidejaan liikenteen kaaoksessa. Kahvilat ja yökerhot kutsuvat Beirutin ja muun maailman nuorisoa bilettämään toiseen todellisuuteen. Viereisessä pöydässä tussutetaan piippua, tupakkaa, sikaria ja vaikka mitä. 1960-70 lukujen matkaoppaissa Beirutia ylistettiin tavalla, joka saa miettimään, yrittääkö Beirut löytää uudestaan sielunsa vai onko se täysin menettänyt sen?
Beirut ei jää mielestä
Beirutia kuvaa parhaiten ”sivistynyt kaaos” sillä maan ilmapiiri on täysin erilainen kuin monissa muissa arabimaissa. Siksi juuri täällä puhkesi arabikansojen ensimmäinen setrivallankumous, kun Beirutilaiset 2005 entisen pääministerin murhan jälkeen marssivat kaduille ja ajoivat Syyrian joukot pois maasta. Nyt yli 40 ihmistä tappaneen murhapaikan kohdalla on muistomerkki ja liikenne jatkuu. Kaupungin jäätyneestä poliittisesta ilmapiiristä huolimatta Beirut on edelleen enemmän kuin pääkaupunki. Beirut on kaupunki jossa nuorison silmät eivät näytä suljetuilta ikkunoilta. Ihminen voi lähteä Beirutista, mutta Beirut ei lähde koskaan ihmisestä.
Teuvo V. Riikonen