Jukka Puotila yhdistää imitaation ja stand upin

Kuva: Ari Tiippana

Teksti: Ari Tiippana 

Jos nauru pidentää ikää, yleisö sai roppakaupalla vuosia lisää. Jukka Puotila Huwila Areenalla 21.7.2023

Jukka Puotila on maan parhaita imitaattoreita. Joidenkin mielestä sekä paras että hauskin. Puotilan vahvoihin puoliin kuuluu, että hän on pitkän, menestyksekkään uran tehnyt näyttelijä. Kun taitavan imitaation yhdistää fysiikkaan ja pieniin ilmeisiin ja eleisiin, syntyy nauruhermoihin iskevää näyttämötaidetta.

Se, kuinka Puotila rakentaa esimerkiksi Esko Ahon, Hjallis Harkimon, Sauli Niinistön, Iivo Niskasen tai Erkki Tuomiojan on hämmästyttävää työtä, joka lähentelee mimiikkaa.

Puotila on tarkkaan kuunnellut ja tutkinut imitoitaviaan. Hän ei tee heistä pelkästään näköisiä tai kuuloisia, vaan onnistuu löytämään heistä sen jonkin olennaisen.
Hän ei myöskään säästä itseään – eikä vaimoaan Annelia – vaan valottaa hersyvästi omaa ja perheensä elämää, sekä iän tuomia vitsauksia. Osa yleisöstä huomasi äkkiä nauravansa myös itselleen.

Usein, varsinkin hapuilevina alkuvuosina, imitaattorit ja stand up -taiteilijat olivat oma lajityyppinsä. Puotila on siinäkin mielessä harvinaislaatuinen, että hän yhdistää suvereenisti imitaation ja stand upin niin, että ne tukevat saumatta toinen toisiaan.

Maine ja suosio vahvistavat itsevarmuutta. Niinpä näyttämöllä nähdään rento, sujuvasanainen, omana itsenään näyttämöllä liikkuva Jukka Puotila. Syntyy välitön ja välttämätön vuorovaikutus yleisön kanssa. Nauru tarttuu, syntyy yhteisöllisyyden tunne.

Hiljaisia hetkiä ei syntynyt. Nauru kumpusi aaltoina liplatuksista tyrskyihin niin, että välillä luuli jonkun tukehtuvan.
Esityksessä korostui rytmityksen ajoitus tauotuksineen. Juuri kun luulee, että vitsi loppuu, seuraa vielä huipennus, on-liner. Sen Puotila pitkän linjan (ensimmäinen Puotila-show nähtiin jo tasan 20 vuotta sitten) komiikan taitajana hallitsee.

Alussa Puotila kertoi ikänsä, lähentyvänsä kuuttakymmentä vuotta, mutta väärästä päästä. Lapsiakin on vain kolme, koska joka neljäs lapsi kokee haittoja aikuisen alkoholinkäytöstä.

Yleisö sai kuulla muun muassa, kuinka Tommi Mäkinen sai tehdä paljon töitä parhaillaan Viron rallin voitosta taistelevan Kalle Rovanperän rallienglannin eteen, ikinuori Aira Samulin totesi presidentti Bidenin olevan sakkolihaa, mitä hyötyä Harkimolla on kahdesta leuasta, kuinka Paavo Lipponen hulvattomasti löysi g-pisteensä tai Jorma Uotisen analysointia

Juhani Tammisen tanssityylistä Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. ”Ei huano!” Ja paljon, paljon muuta.
Raikuvimmat aplodit saivat parhaimmat hahmot. Edellä mainittujen Ahon, Harkimon ja Niinistön lisäksi Mika Aaltola, Mikko Hannula, Antero Mertaranta, Sauli Niinistö, Harlin ja Matti Vanhanen. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän hyviä.

Huumori oli useimmiten hyväntahtoista, mutta välillä sivallettiin myös raskaammalla kädellä.
Yleensä esityksissä ujutetaan mukaan paikallisuuttakin. Tässä tapauksessa kallein myynnissä ollut papukaija ei muihin verrattuna ei osannut mitään, koska oli Etelä-Savon hyvinvointialueen johtaja.

Kirjoittamaton sääntö taitaa olla, etteivät jo edesmenneet hahmot, kuten Jörn Donner, Spede Pasanen tai Vesa-Matti Loiri ole enää ohjelmistossa. Viime mainitun kävelytyyli sentään oli mukana. Jouko Turkka, Puotilan aikainen Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professori, kuitenkin mukana vilahti.
Aivan lopussa maestron ääni tuntui hiukan väsyvän, ja Puotila kertoikin olleensa ongelmissa äänensä kanssa viikko sitten.

Parisataapäinen yleisö sai varmasti haluamansa ja saattoi yhtyä Puotilan lopputoteamukseen Tarja Halosen äänellä: ”Ihana vjiilinki!” – tai jopa ”nauvettava”.