”Jos siis haluat nähdä puolen maailman ihmiset yhdellä kertaa, matkusta silloin Kaukasiaan ja eritoten Tiflisiin. Siellä tulet heidät näkemään!” sanoi Hugo Simberg jo 1901.
Georgian pääkaupungin Tbilisin erikoisuus on ollut vuosisatoja idän ja lännen risteysasema. Tbilisi on kuin Jerusalem, Rooma tai Sarajevo. Moninaiset uskonnolliset ja kulttuurilliset vaikutteet ovat jättäneet jälkensä kaupungin olemukseen. Sijainti Mtkvarijoen laaksossa on ollut asutukselle otollista seutua. Kaupungin katsotaan perustetuksi jo 400-luvulla ja sen jälkeen valloittaja toisensa jälkeen on jättänyt jälkensä. Asema kauppareittien varrella on ollut suotuisa.
Upea vanha kaupunki
Georgian valloitus kannattaa aloittaa Tbilisin vanhasta kaupungista. Tbilissä uskonnot asuvat keskenään hyvässä sovussa. Ensiksi törmäsin vanhaan juutalaiseen synagoogaan, jossa tapasin israelilaisia turisteja. Muistona monikansallista historiasta vanhassa kaupungissa ovat lisäksi georgilaisten kirkkojen kanssa armenilainen kirkko ja moskeija. Katolisia kirkkoja löytyy yksi. Hotellissa virkailija sanoi olevansa protestanttisen seurakunnan jäsen. Georgia on naapurimaa Armenian kanssa maailman vanhimpia kristillisiä valtioita.
Mutta mitä muuta Tbilisi on? Se on kulkukoiria, kahviloita ja kamalaa ajokulttuuria. Se on kylpylöitä, joita eri matkakertomuksissa on ylistetty kovakouraisista hierojista. Ilmari Kianto kävi testaamassa ja kirjoitti sen olevan ”rutistelua ja rusahtelevan selkärangan leivontaa.”
Keskusta kehittyy
Tbilisi on lukemattomia patsaita ja joka paikkaan levittäytyneitä kirpputoreja. Se on politiikan pääkallopaikkoja ja aukioita, joissa kansa on sanonut mielipiteensä. Maailman parasta viiniä ja halpaa ruokaa. Se on valaistuja kävelykatuja ja hyvin hinnoiteltuja muotitaloja. Tbilisi on uusia, vanhoja romahdusvaarassa olevia ja maanjäristyksissä tuhoutuneita rakennuksia. Keskusta kehittyy nopeasti ja taxikuskien mielestä neljän kilometrin päässä oleva hotelli on kaukana.
Kävelen Tbilisin katuja ja koukkaan välillä haistelemaan kauppojen tuoksuja, puistojen hiljaisuutta, sivukatujen pysähtyneisyyttä ja kirkkojen suitsukkeen tuoksua. Seuraan ihmisiä tummien lasieni läpi ja mietin onko tuo aito georgialainen, armenialainen, juutalainen, muslimi, venäläinen, azeri vai kreikkalaisen jälkeläinen. Turistin sentään tunnistaa. Hän on se, joka hipelöi katujen varsilla piraatti tuotteita, pitää pakonomaisesti kassista kiinni ja pää pyörii koko ajan eri suuntiin. Tämä maa on kietonut minut otteeseensa.
Ei ihme, että sitä ylistetään kirjallisuudessa ja taiteissa
Maa, joka on ollut sekä aasialaisen että eurooppalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä saa monet miettimään mikä on faktaa ja fantasiaa. Meidän käsitykseen vaikuttaa paljon venäläisten suodattama matka- ja kaunokirjallisuus. Siinä useimmiten naiset kuvattiin kauniiksi ja miehet laiskoiksi.
Georgia on monille myytti. Venetsialaisen Marco Polon mielestä Georgian ”asukkaat ovat hienoa väkeä, rohkeita merenkulkijoita, erinomaisia jousella ampujia ja urhoollisia sotureita. He ovat kristittyjä, kreikkalaisen kirkon kannattajia, ja leikkaavat hiuksensa lyhyiksi kuten hengellisen säädyn edustajat länsimailla.” Georgia on enemmän kuin kohde. Mielenkiintoisempi kuin matka.
Teuvo V. Riikonen
Kirjailija ja matkablogisti, joka vieraili keväällä 2019 Georgiassa