Ari Tiippana
Elsa Koposen ”Tuikkikaa oi joulun tähtöset” syntyi traagisen rakkaustarinan seurauksena
Suomalaisten rakastaman joululaulun synnystä 110 vuotta. Koposen sukua tutkinut Sirkkuli Koponen oikoo väärinkäsityksiä joululaulun synnystä.
”Tuikkikaa, oi joulun tähtöset
kilpaa lasten tähtisilmäin kanssa!
Kertokaatte joulun satua,
yhtä uutta, yhtä ihanaa,
mieltä viihtävää kuin muinen lasna.”
Elettiin joulunalusviikkoa 1913, toista sortokauden aikaa. Ensimmäinen maailmansota vaani jo oven takana. Leppävirralla kahdeksanlapsiseen perheeseen syntynyt, Sortavalan seminaarissa opettajaksi 1907 valmistuneen Elsa Koposen tuska ja tunteiden vyöry yksinäisyyden yössä odotti padon purkautumista. Tuikkikaa oi joulun tähtöset oli vain kyyneleen päässä.
– Siskontyttären kertoman mukaan eräänä talvena Elsa-opettaja valmisteli oppilaittensa kanssa joulujuhlaa. Muistamme kaikki varmaankin, kuinka riemukkaasti silmät loistaen lapset valmistuvat tulevaan juhlaan, ja kuinka aitoja ja innostuneita he ovat. Kun lasten askeleet ja äänet olivat juhlan jälkeen tauonneet koululla, opettaja oli astellut väsyneenä omalle puolelleen. Hän ei sytyttänyt valoja, vaan seisoi hiljaa ikkunasta avautuvan tähtitaivaan edessä. Kyyneleet ryöstäytyivät esiin ja myös oma suru muistui mieleen. Kyynelten mukana tulvehtivatkin säkeet: kyynelvirran mukana oli syntynyt runo, joka ikään kuin taittoi kärjen runoilijan suurelta tuskalta.
Näin kertoo Koposten sukua vuodesta 2020 asti tutkinut Sirkkuli Koponen. Hän on Elsan Matti-veljen pojanpojan tytär ja kirjoittanut Elsa Koposesta, kaikista hänen sisaruksistaan, vanhemmistaan ja vielä vanhempien vanhemmista ”omaksi ilokseen kirjat”, joihin hän on koonnut valokuvia ja tietoja heidän elämästään.
Joululauluksi päätyneen runon sanoissa on luettavissa Elsan oma suru ja pettymys rakkauselämässä, mutta myös syvä sääli lapsukaisia kohtaan, Sirkkuli analysoi.
– Lapsen usko on vielä kouluiässä tallella, mutta elon päivien kuluessa elämä tulee kaikkia eri tavoin kohtelemaan ja särkemään paljonkin.
Hän kehottaa sisäistämään erityisesti laulun säkeistöt 3, 4 ja 5:
Tuikkikaa oi joulun tähtöset
Kerran loppuun joulun satu saa,
elämä, ah, ketä armahtaapi!
Kerran silmän täyttää tuskan veet,
sielu kulkee suuret syvänteet,
siks’, oi tähtisilmät, loistakaatte,
Riemukielet kerran katkeaa,
säveleitä suru syventääpi,
kerran särkyy lapsuusonnen rusko,
elämästä katoo onnen usko,
siks’, oi tähtisilmät, heliskäätte!
Tähtisilmä kerran tummentuu,
riemulaulu kerran hiljentyypi –
kerran sielu yksin yössä valvoo,
mennen onnen muisteloita palvoo.
Siks’, oi, tähtisilmät loistakaatte!
Käännetään kuitenkin kaappikellon viisareita taakse päin tapahtumiin, joiden dominoketju synnytti rakastetun joululaulun. Olkoonkin, että se voi himmentää savonrantalaisten luomaa sädekehää sanoituksen syntyhistoriasta. Sirkkuli haluaa oikoa vääriä tietoja, joita Elsa Koposesta on kirjoitettu. Myös Sirkkulin omia sanomisia on usein vääristelty haastattelujen jälkeen.
Elsan sanoittamasta joululaulusta on kirjoitettu useampia syntytarinoita.
– Yhden tarinan mukaan savonrantalaissyntyinen Armas Otto Väisänen olisi ollut Elsan kihlattu ja purkanut kihlauksen kuultuaan tai luultuaan Elsan sairastavan tuberkuloosia. Elsa olisi tämän tarinan mukaan sydänsuruissaan kirjoittanut haikean runon, josta tuli ilmeisesti – kiitos hänen serkkunsa Tilda Löthman-Koposen – myöhemmin joululaulu.
– Elsa oli kertonut kuitenkin muun muassa siskontyttärelleen ja läheiselle ystävälleen solmimastaan kihlauksesta erään opettajatoverinsa kanssa.
Sävellykseksi sanoitus päätyi, kun Elsa oli näyttänyt runoaan hyvälle ystävälleen Tildalle ja tämä oli pyytänyt lupaa saada lähettää sen joululehteen julkaistavaksi. Sieltä sen löysivät säveltäjät Armas Maasalo ja P.J. Hannikainen, jotka molemmat ovat säveltäneet runosta omat tulkintansa.
Sirkkuli Koponen ei halua kertoa Elsan kihlatun nimeä eikä muitakaan tarkempia Elsa-tädin elämäntietoja, sillä hänen mielestään niillä ei ole mitään tekemistä laulun kanssa.
– Savonrantalaiset varmaan harmistuvat, kun lukevat, ettei Armas Otto Väisäsellä eikä Elsa Koposella ollutkaan leikkikaveruutta kummempaa suhdetta. Elsahan ei ollut edes Savonrannalla syntynyt, joten mielestäni on mielenkiintoista, kuinka ihmisillä on tapana yhdistää ”kuuluisuuksia” ja kirjoittaa niistä totuuksina myöhemmin. En tiedä, mistä nuo romanttiset huhut ovat lähteneet liikkeelle, uskoakseni aivan muualta kuin alun perin Savonrannalta.
Sirkkulin tutkimusten mukaan Väisäsen ja Koposen perheen lapset olivat olleet ikätovereita ja tunsivat kyllä toisensa,
– Elsa oli jo maailmalla, sekä kihlautunut ja jo purkanut kihlauksensa, kun Väisänen vasta kirjoitti ylioppilaaksi. Perhetutun ja savonrantalaissyntyisen toisen kuuluisuuden nimien yhdistäminen toisiinsa romanttisen suhteen merkeissä on voinut olla vuosia sitten väärinkäsitysten tai pelkkien arveluiden tulosta. Koko Savo ja Suomi voimme silti olla kaikki yhdessä kiitollisia sekä Elsa Koposen, että Armas Otto Väisäsen aikaansaannoksista, Sirkkuli lohduttaa.
Sirkkulin mukaan vanhat lehtileikkeetkin tukevat Elsan itse kertomaa tarinaa.
– Hän oli nimittäin kihlautunut kesällä 1908 erään vuosi sitten valmistuneen opettajanuorukaisen kanssa. Nuorten neitosten tapaan Elsakin oli haaveillut puolison, kodin ja lasten tuomasta onnesta. Kihlauksen solmittuaan hän surukseen huomasi olevansa sulhasensa kanssa kovin kaukana henkisesti toisistaan. Hän teki raskaan päätöksen ja purki itse kihlauksen. Elsan mielestä oli helpompaa olla ”yksinään yksin kuin rakastetun rinnalla yksin”.
Runoilijan taitoa pukea ajatus sanoiksi.
– Minulla on ollut tapana tarkistaa kaikki lähteet, kuten esimerkiksi alkuperäiset kirkonkirjat, sanomalehtiartikkelit 100-150 vuoden takaa ynnä muut kirjalliset aineistot, ennen kuin olen lähtenyt tekemään tarinaa ihmisen ympärille, sanoo Sirkkuli lopuksi, kuin pisteenä i:n päälle.
Elsa Koponen kuoli naimattomana, 92-vuotiaana 12.2.1977. Hänet on haudattu sukuhautaan Savonrannalle.
Savonranta oli Elsa Koposelle rakas paikka
Elsa Koponen teki pitkän, yli 40-vuoisen opettajauran ennen eläköitymistään.
– Eläkepäivinään Elsa ja hänen neljä vuotta nuorempi siskonsa Eeva ja heidän kälynsä Signe, Yrjö-veljen leski, asuivat Savonrannan Kopolassa, Savonrannalla vanhempiensa rakennuttamassa talossa, joka oli jäänyt Elsan vanhempien, Juhon ja Sofian kuoltua Elsalle, Eevalle ja Augustalle. Niin pitkään kuin terveyttä riitti, tietää Sirkkuli Koponen.