Reino Savukoski odottelee jäiden lähtöä

Mikko Laamanen (vas.), Reino Savukoski ja Jani Lahtinen ja vuosi sitten valmistunut etsintävene. Etsintätyöhön varten rakennettu vene on ketterä ja kallistumaton, kantavuus 1024 kiloa ja se kantaa lisäksi viisi henkilöä. Hintaa varusteineen kertyi 150 000 euroa. Kuva: Ari Tiippana

Reino Savukoski –  hukkuneiden uupumaton etsijä suuntaa aluksi pohjoiseen tutkimaan liki 70 vuoden takaista katoamismysteeriä.

Tiikeri ei pääse eroon raidoistaan, eikä punkaharjulainen Reino Savukoski hukkuneiden etsintätyöstään. Vakava sairaus sitkeine korvatulehduksineen piti miehen pois tositoimista pari pitkää vuotta. Hän ehti terveystilanteesta johtuen jo lahjoittaa taustaorganisaationaan toimineen, Etsintäveneen tuki ry:n koko kaluston lumijokiselle Marko Hyvärille ja laittaa siten niin kutsutusti pillit pussiin. Myös Hyväri taustajoukkoineen tekee vapaaehtoistyötä kadonneiden etsimisessä.

Kunto koheni kuitenkin kohinalla, eikä työteliäs mies pystynyt elämään peukaloita pyöritellen kotona. Veri veti uudelleen vesille ja vuosi sitten valmistui uusi etsintävene.

Norjalaisvalmisteisen, Steady 400 -polyeteeniveneen pohjalle tehdyn, kantavan, ketterän ja kallistumattoman veneen kantavuus on 1024 kiloa ja se kantaa viisi henkilöä. Vene on pyhitetty pelkästään hukkuneiden etsintätyöhön.

Uutta etsintävenettä rakennettiin pieniä taukoja lukuun ottamatta viitisen viikkoa. Syy, miksi vene rakennettiin juuri neljä metriä pitkän ja 1,8 metriä leveän Steady 400 -pohjalle, on ennen kaikkea veneen vakaus.
– Testasimme sen ennen kopin asennusta. Kolme ihmistä seisoi reunalla ja kaksi kahlasi vieressä, eikä kallistelusta ollut tietoakaan, kertoo Savukoski.
– Minulla on ollut aiemmin kolme tehdasvalmisteista venettä ja tämä on ylivoimaisesti paras.

Vene on valmistunut käytännössä sponsorituen avulla, pääsponsoreina punkaharjulaiset Punkaharjun Kilpi Oy ja Riitek Oy, joiden osuutta ja työpanosta Savukoski estoitta ylistää.

– Hintaa veneelle kertyi 20 000, mutta lisälaitteineen hinta nousi 150 000 euroon, joista arvokkain on viistokaikuluotain.
Vene sai kasteessa nimen SB Lex Lappia. Nimi viittaa rovaniemeläiseen lakiasiaintoimistoon, joka on osallistunut etsintäveneen lisälaitteiden hankintaan.

Vapaaehtoistyötä vuodesta 1987 lähtien

Venäläiset ovat kääntyneet usein Savukosken puoleen, sillä kaikkiaan hän on löytänyt Venäjällä yli kolmekymmentä kadonnutta. Nelisen vuotta sitten Sortavalan pelastusaseman päällikkö luovutti hänelle tämän johdosta tunnustusmitalin. Hukkuneita Savukoski on etsinyt ja löytänyt Venäjän ja Suomen lisäksi Ruotsista ja Virosta.

– Viime keväänä minun piti lähteä etsimään Tohmajokeen hukkunutta, kuusivuotista poikaa, mutta koronatesti olisi maksanut 275 euroa. Omaiset pitivät hintaa hirvittävän kalliina, eikä minulla henkilökohtaisesti ollut sellaista summaa maksaa.
Savukoski neuvoi etsijöitä puhelimitse ja pian hänelle ilmoitettiin pojan löytyneen.

– Harmittaa, etteivät omaiset tämän jälkeen ottaneet yhteyttä, löytyikö poika hänen neuvomastaan paikasta. Todennäköisesti kuitenkin. Harmittaa sekin, että etsintää varten tuli hankittua kallis tutka, talous on muutenkin täysin kuralla.

Nykyään, jos matkat ja majoitus maksetaan, Savukoski pakkaa etsintäkalustonsa ja kiiruhtaa etsintään. Hän on liian monta kertaa törmännyt siihen, että vuolaista lupauksista huolimatta etsintäkulut jäävät hänen kontolleen.
– Kun suru häviää, ihmisen muistikin häviää, hän huokaa.

Ala-Torniossa 1948 syntynyt, entisen vaimonsa perässä Punkaharjulle muuttanut Savukoski on tehnyt vapaaehtoistyötä vuodesta 1987 lähtien ja edesauttanut yli 120 hukkuneen löytämisessä.

Kohti pohjoista

Jäiden lähdettyä Reino Savukoski lähtee ensin pohjoiseen tutkimaan liki 70 vuoden takaista katoamismysteeriä heti toukokuun alussa. Viime kesänä hän teki etsintäveneellä etsintöjä 5000 kilometrin matkan, mutta mysteeri jäi vielä selvittämättä.
– Hinaaja Oulu II upposi Kalajoen ja Oulun väliselle merialueelle marraskuussa 1943 vieden mukanaan yhdeksän miehistön jäsentä. Se oli hakemassa Kalajoelta syksyn viimeistä tukkilauttaa. Aluksesta löytyi kolme viikkoa myöhemmin pelastusvene Hanhikiveltä, ja seuraavana kesänä länsimyrskyn riepottelemana pelastusrengas viereisestä lahdesta. Ouluyhtiö lupasi 150 000 silloista markkaa sille, joka löytää aluksen tai jonka vihjeet johtavat sen löytymiseen. Lupaus oli voimassa kolmen vuoden ajan.

Savukoskelle Oulu II:n löytyminen olisi läheinen asia.
– Lupasin jo viisivuotiaana tädilleni etsivän sen ”supermagneetilla”, vuonna 1953 kun uppoamisesta oli kulunut kymmenen vuotta. Hukkuneiden joukossa oli näet tätini tuttu. alatorniolainen Lauri Vallo.
Syy, miksi hinaajaa ei ole löydetty, on yksinkertaisesti se, että sitä on etsitty väärästä paikasta. On luotettu liikaa silminnäkijöiden kertomuksiin.
– Fakta on se, että hinaaja löytyy pelastusveneen ja pelastusrenkaan löytöpaikasta länteen. Alue ei ole kovin laaja. Alus löytyy vielä, olen varma siitä.

Maanlaajuisesti – jopa maailmanlaajuisesti – erikoislaatuisesta miehestä ja toimijasta on tekeillä myös kirja. Sille etsintään parhaillaan kustantajaa, ja kirjan pitäisi ilmestyä vielä tämän vuoden puolella.
– Jos kustantajaa ei löydy, teemme sen omakustanteena. Kiinnostusta kirjaan kyllä on, sillä sitä on myyty jo ennakkoon yli 400 kappaletta.

Ari Tiippana