Vesa Luukkonen: Hurskaisen sota ja rauha.
Ulkoasu ja taitto: Hanna Juuti.
216 sivua. Books on Demand, 2019.
Kesäkuu 1941 itärajalla. Ilmassa leijuu sodan uhka. Saksa on aloittanut hyökkäyksen Neuvostoliittoon. Kumpurannan kyläkoululle on kokoontunut reserviläisjoukkue kertausharjoituksiin, jo toisen kerran kolmen viikon sisällä. Reserviläiset koostuvat talvisodan, etupäässä Kollaan ja Taipaleenjoen veteraaneista, pääosin Kiteen ja Kesälahden miehistä. Koulun pihalla perustetaan 10.6 JR7:n kolmas pataljoona, johon kuuluu KRH- eli kranaatinheitinjoukkue. III-pataljoonan komentajaksi määrätään kapteeni Tauno Varttinen. Syntyy maineikas Tyrjän rykmentti.
Vesa Luukkosen tositapahtumiin perustuva Hurskaisen sota ja rauha on tekijänsä ensimmäinen sotaromaani. Rutinoitunut savonlinnalaiskirjoittaja on julkaissut historiikkien ohella myös neljä keskiaikaan sijoittuvaa, historiallista romaania. Kaikki ovat sidoksissa Savonlinnan seudun historiaan.
Romaani seuraa nimensä mukaisesti KRH-joukkueen ja hevosmiesten matkaa taistelujen melskeissä sodan syttymisestä Tyrjällle, asemasodasta Vuosalmen torjuntavoittoon jatkosodassa 1941–1944, katkeraan rauhaan ja jälleenrakentamisen orastavaan aikaan.
Sotilaiden joukosta keskeiseksi nousee karhumainen, peräänantamaton ja rämäpäinen Urmas Hurskainen. Häneen henkilöityy pitkälti olemassaolostaan taisteleva Suomi pienoiskoossa.
Välillä käydään Aku Louhimiehen Tuntemattoman sotilaan tapaan kotirintamalla. Murheelliset syyt Hurskaisella ovat samat kuin Koskelan veljeksillä talvisodassa Väinö Linnan romaanissa Täällä Pohjan tähden alla.
Kuten Linnan Tuntemattomassa, sotilaat puhuvat murretta, tässä etupäässä Savon murretta. Se tuo realistisuutta ja paikallisväriä, mutta samalla murteiden tavaaminen hidastaa lukemista ja kerronnan rytmi katkeilee. Toisaalta tuntuisi oudolta jos Savon miehet puhuisivat kirjakieltä. Merkillistä, että Tuntemattomassa tämä toimii.
Välillä tulee tunne, että Luukkonen viljelee dialogeissa huumoria huumorin vuoksi, vaikka hurtti huumori olikin laukaiseva ja jännitystä lieventäjä tekijä sodassa.
Kirjan nimi viittaa paitsi päähenkilön rauhattoman sielun tyyntymiseen hauskasti myös Leo Tolstoin klassikkoromaaniin.
Miesten joukosta ei erotu selkeästi erilaisia sotilastyyppejä, mutta toisaalta tämä kuvaa heimon, savolaisuuden identiteettiä. Sota on miesten, Hurskaisen äidin, Marjatan ja Esterin hahmotelmia lukuun ottamatta syvempiä naiskuvia Luukkonen ei piirtele.
Luukkonen on kaivanut huolellisesti arkistojen kätköjä, rakentanut niiden pohjalta realistisen tarinan ja kuljettaa sitä juohevasti eteenpäin. Itä-Savon lukijoille tutut paikannimet ja tapahtumapaikat vilisevät silmien editse.
Luukkosen romaani on paitsi sotilaslakin nosto vähemmälle huomiolle jääneille joukko-osastoille myös eräänlainen, sinnikäs kulttuuriteko Savonlinnan seudun sotahistorialle.
Ari Tiippana