Ihan kärkeen tulee todeta, että Varpu Tavin ja Riitta Lahtosen Muistisairaan selviytymisopas (Docendo 2019, 208 s.) tulee juuri oikeaan aikaan, kun olemme saaneet lukea järkyttäviä uutisia terveydenhuoltomme alennustilasta ja ikäihmisten kohtalosta eräissä hoiva-alan laitoksissa. Näiden ihmisten joukossa on lukematon määrä muistisairauksia potevia, jotka eivät osaa itse pitää oikeuksistaan kiinni. Kirjan kirjoittajat Varpu Tavi ja Riitta Lahtonen kyselevätkin kirjan sivuilla, elämmekö sivistysvaltiossa, jossa vanhuutta kunnioitetaan. He myös peräävät omaisten ja läheisten osuutta: ”Olemmeko me naapureina, omaisina ja läheisinä liian itsekkäitä ja kylmiä osallistuaksemme vanhustemme hoitoon?” Tämä on tärkeä kysymys, kun ikäihmisten määrä kasvaa koko ajan.
Kirja ei kuitenkaan keskity negatiivisiin asioihin, vaan siinä on runsaasti positiivisia esimerkkejä onnistuneesta vanhustenhuollosta ja siitä, kuinka hoivapalvelua on mahdollista toteuttaa paitsi kustannustehokkaasti myös inhimillisesti ja elämänmyönteisesti ja muistisairaiden toiveita kunnioittaen.
Muistisairaus koskettaa laajaa joukkoa
Arvion mukaan muistisairauksia sairastavien määrä lisääntyy Suomessa noin 80 prosenttia seuraavien kolmenkymmenen vuoden aikana. Yleisesti ottaen muistisairaus koskettaa isoa joukkoa suomalaisia, heidän perheenjäseniään tai ystäviään.
Miten muistisairauden voi tunnistaa? Milloin tulee olla huolissaan oman muistin tilasta tai läheisen muistista ja lähteä hakemaan apua? Entä voiko alkavaa muistisairautta ehkäistä ja miten sitä tulee hoitaa? Onko apua saatavissa ja mistä paikoista? Mitä sitten kun muistisairas ei tunnista enää omia perheenjäseniään? Entä, kun hänellä on harhoja ja tilanne vain pahenee? Näihin kaikkiin kysymyksiin yleistajuinen ja selkeälukuinen opaskirja antaa vastauksia. Kirjan kirjoittajat painottavat, että tutkimuksiin tulee hakeutua mahdollisimman varhain. Kirjassa kerrotaankin tutkimuksista, joissa selvitetään, kuinka muistisairaus todennetaan, kuten myös sairauden lääkehoidosta sekä lääkkeettömistä, tukea tuovista seikoista. Näitä ovat esimerkiksi ravitsemus ja ateriarytmit sekä vitamiinien ja proteiinien riittävä saanti.
Altzheimer – yleisin muoto
Kirjassa kerrotaan seikkaperäisesti yleisimmästä muistisairaudesta, Alzheimerin taudista, mutta myös muista muistisairauksien muodoista. Kuitenkin kaikista muistisairaista noin 70 prosentilla se ilmenee Alzheimerina. Suurelle yleisölle lienee tuntemattomampaa, että Alzheimerin taudin puhkeamista edeltää pari vuosikymmentä kestävä oireeton vaihe, jonka aikana on mahdollista jarruttaa taudin kehittymistä tai jopa pysäyttää se. Tämänkin vuoksi on tärkeää tunnistaa tauti jo sen varhaisessa vaiheessa. Lähimuistin heikkeneminen on yksi taudin monista oireista.
Kirjassa on myös omaisten, Tiinan ja Varpun, kertomuksia siitä, kuinka sairaus ilmeni heidän läheisissään. Tiinan perheessä on ollut peräti kolme muistisairasta yhtä aikaa. Ensin sairastui hänen äitinsä, sitten isänsä ja lopuksi hänen miehensä. Tiinan ja Varpun, siis omaisten tarinat ovat opettavaisia siinäkin mielessä, koska niistä lukija havaitsee, miten monikirjoisesti muistisairaus ilmenee ja kuinka yksilöllistä se on. Kirjassa haastatellaan omaisten lisäksi myös psykologi ja kouluttaja Katarina Meskasta muistisairaan ja omaisten tunnetraumojen käsittelemisestä. Myös tämä kappale on tärkeä ja jakaa paljon tietoa.
Kirjassa nostetaan esiin myös riskitekijöitä, jotka voivat altistaa muistisairauksille. Kenelläkään ei liene epäselvää, että runsas alkoholinkäyttö ja tupakointi edistävät muistisairauksien kehittymistä, mutta myös vaihdevuosien jälkeen aloitettu hormonikorvaushoito voi sekin lisätä Alzheimerin taudin riskiä. Tämä tieto oli ainakin minulle täysin uutta. Se pohjautuu laajaan tuoreeseen suomalaistutkimukseen, ja asiasta kerrotaan kirjan sivulla 28.
Omaishoitajana
Suomessa toimii lukematon määrä ihmisiä muistisairaiden omaishoitajana. Siksi minua ilahdutti, että Tavi ja Lahtonen nostavat esiin omaishoitajan aseman ja monia siihen liittyviä käytännön ongelmia, esimerkiksi sen, kuinka omaishoitajana haetaan omaishoidon tukea ja mitä sopimus yleisesti ottaen pitää sisällään. Kohdassa käsitellään myös muita tukimuotoja, joihin muistisairas on oikeutettu: kotona asuvan erilaiset apuvälineet ja tarvikkeet, jaksohoitopaikat, kotisairaanhoidon palvelut. Nämä ovat vain muutamia kirjasta poimimiani esimerkkejä.
Omaishoitaja on myös kokemusasiantuntija hoidettavan lääkehoidossa. Kirjassa omaishoitajia kehotetaankin lääkärikäyntien yhteydessä kertomaan avoimesti kokemuksista: Vaikuttaako lääke, kuten on tarkoitettu? Esiintyykö haittavaikutuksia tai muita ongelmia? Lääkehoidon onnistuminen on muistisairaan voinnin kannalta hyvin tärkeää. Erilaisia seikkoja kannattaakin kirjata ylös vaikka vihkoon ennen lääkäriin menoa. Vihkoon kannattaa kirjata muutenkin muistisairaan terveydentilan vaihtelut ja muut huomionarvoiset seikat. Näistä lääkärille ja hoitajille on hyötyä, kun he arvioivat potilaan kokonaisvointia ja tekevät jatkohoitosuunnitelmaa. Kirjan kummallakin kirjoittajalla on kokemusta omaishoitajana toimisesta.
Ammattitaidolla kirjoitettu
Teoksessa on runsaasti uutta tietoa muistisairauksista. Mikä parasta, siinä on myös vältetty vaikeita lääketieteellisiä termejä ja ilmaisumuotoja. Kirja sopii hyvin omaisille ja potilaille itselleenkin sekä kaikille asiasta kiinnostuneille, kuten terveydenhuollon ammattilaisille. Suosittelen kirjaa myös oppikirjaksi sosiaali- ja terveydenhuoltoalan opiskelijoille. Kirja on kuvitettu Kajaanin Palvelukoti Onnelan muistisairaiden haaveilla, jotka tuovat lämpimällä ja persoonallisella tavalla muistisairaan kaikkia meitä lähelle.
Kirjan kirjoittajista:
Varpu Tavi on filosofian maisteri, yksi Suomen luetuimpia terveystietokirjailijoita sekä Iltalehden terveysblogisti. Hänellä on Alzheimeria sairastava äiti.
Riitta Lahtonen on lääketieteen tohtori, jolla on palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys. Hän on työskennellyt saattohoitokoti Karinan vastaavana lääkärinä ja tehostetun palveluasumisen ja kotisairaanhoidon lääkärinä. Nykyisin hän työskentelee yksityisvastaanotolla lääkäriasemalla, joka on suunnattu 65+ asiakkaille. Hän on myös toiminut Alzheimerin tautia sairastavan äitinsä omaishoitajana.
Teksti: Tarja Lappalainen