Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin.
”Luulet tietäväsi, mitä matka voi tarjota, mutta itse asiassa juuri sitä et tiedä.” – Karen Blixen kirjeessään Afrikasta 18.1.1917
Historia ja kirjallisuus on täynnä miesten näkökulmasta kirjoitettuja kertomuksia. Jo siksi Mia Kankimäen kirja Naiset joita ajattelen öisin (2018, s. 447) on raikas ja tärkeä sukellus suurnaisten mielenkiintoiseen elämään, varsinkin kun se tehdään fiktion ja faktan luovassa ja toimivassa sekoituksessa. Kirjoittaja avaa ja loihtii lukijan eteen toinen toisensa jälkeen aivan uskomattomia seikkailuja, joihin ei voi olla tempautumatta mukaan.
Kirja on myös kiinnostava matka ihmisen mielenmaisemiin ja erilaisiin keinoihin kohdata haasteita elämässä. Nämä naiset eivät lähde pelkästään tutkimusmatkalle ympäri maailmaa, vaan myös oman elämänsä mahdollisuuksiin.
Useita kokonaisuuksia
Teos koostuu kolmesta eri osiosta, joissa vuorottelevat kirjailijan omat kokemukset matkoilta ja hänen ihailemiensa naisten kertomukset. Ne ikään kuin keskustelevat toistensa kanssa. Niissä tutustutaan muun muassa pitkään Afrikassa asuneen kirjailija Karen Blixenin sekä tutkimusmatkailijanaisten, kuten Isabella Birdin, Ida Pfeifferin ja Nellie Blyn sekä taiteilijoiden kuten Sofonisba Anguissolnan ja Artemisia Gentileschin elämään.
Teoksen taiturimainen kirjoitustyyli välittää ja lisää oivallisesti tietoa samalla, kun lukija eläytyy kiihkeisiin ja kiinnostaviin kertomuksiin. Kirja on yhdistelmä päiväkirjamaisia huomioita, kirjeitä, valokuvia, tietokirjallisuutta, matkakirjallisuutta ja omaelämänkertaa. Lukijan kannattaa tutustua myös kirjan lopussa oleva kuvaliitteeseen.
Karen Blixen ja Afrikka
Kirja alkaa Afrikka-osuudella. Siinä kertoja pyytää Karen Blixeniltä tämän kuuluisaa rohkeutta omalle Afrikkaan suuntautuvalle matkalleen. Blixen itse seikkaili maanosassa aikana, jolloin hän ei voinut kuvitellakaan, että hänestä tulisi vielä maailmankuulu kirjailija.
Kankimäki on käynyt läpi myös Karen Blixenin kirjeitä. Julkisuudessa Karenia on pidetty vahvana naisena. Kirjeistä paljastuukin erilainen Karen aina syvään haavoittuvuuteen saakka. Mutta ei ajoittain päälle vyöryvä pelokkuus, ahdistus tai masennus eikä vakava sairauskaan saaneet naista nujerrettua. Eivätkä ne estäneet kirjailijaa elämästä.
Kertoja, Mia Kankimäki, matkustaa lentokoneella Karenin jäljissä Kilimanjarolle pelokkaana, mutta toiveikkaana. Samalla hän kuitenkin pohtii, miksi hän yrittää mitään näin vaikeaa ja pelottavaa. – Miksei hän vain jäisi vanhempiensa vintille katsomaan Avaraa luontoa uhkarohkean safarin sijaan? Afrikkaan on kuitenkin päästävä, koska Blixenkin oli siellä ollut!
Vain ani harvan kirjan teksti alkaa elää niin aistivoimaisina kuvina mielessä kuin tämän teoksen. Tuntuu siltä, että voisi melkein haistaa safarimatkan kostean ilman ja nähdä moninaiset Afrikan eläimet sekä aistia Japanin utuiset vuoret, Amerikan Kalliovuorten luonnon kauneuden, Tiibetin pienet kylät ja mangrovesuon krokotiilijoet, missä kaikissa kirjassa myös kuljetaan.
Kutsu matkalle
Mia Kankimäen teoksen naiset ovat suurnaisia – kirjailijoita, tieteilijöitä, briljantteja taiteilijoita, valokuvaajia, tutkimusmatkailijoita. Ennen kaikkea he ovat edelläkävijöitä, jotka ovat toimineet kirjailijalle esikuvina, muusina ja rohkaisijoina.
Tarinat poikkeuksellisista naisista kutsuvat vapauteen, itsensä toteuttamiseen ja rajojen rikkomiseen. Ne rohkaisevat myös kirjoittamaan ja pohtimaan oman elämän rajoja. ”Jos kärsit masennuksesta, turhautuneisuudesta tai päänsärystä, lähde matkalle”, kertoja toteaa.
Kankimäelle matkailu on kiihkeää ja pelottavaa, mutta tätä se on eittämättä ollut myös 1800-luvun naisille. Isabella Bird, yksi kirjan henkilöistä, päätyi kiertämään koko maapallon yksin. Lääkäri oli tosin suositellut hänelle hoidoksi vain pientä merimatkaa.
Taidokkaasti punottu
Mia Kankimäen teoksesta huokuu kirjoittajan laaja yleissivistys sekä eri kulttuurien vankka tuntemus. Oiva kauno- ja tietokirjallisuuden yhdistely ja punos kielii myös kirjallisesta taidokkuudesta. Leikittelevä kerronta tuo myös keveyttä ja vapautta lukukokemukseen.
Pieni varoituksen sana vielä lopuksi – kirjan ääressä lukija saattaa itsekin alkaa tuntea kiihkeää seikkailunhalua ja vimmaa astua tuntemattomaan. Kankimäki on harvinaisen taitava kyvyssään vetää lukija mukaan seikkailuun.
Teksti: Tarja Lappalainen