Sarjakuva: Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni: Viipurista Vietnamiin 1919–1965
Kuvitus: Markus Tuppurainen ja Samuli Lintula
Käsikirjoitus: Vesa Vitikainen
Perustuu Kari Kallosen ja Petri Sarjasen samannimiseen elämäkertateokseen
Kustannusosakeyhtiö Revontuli 2017, 152 siv, nid, mv.
Lauri Allan Törni (1919–1965) on yksi Suomen sotahistorian tunnetuimmista, ristiriitaisimmista, kiinnostavimmista ja erikoisimmista hahmoista.
Viipurissa laivuri Hjalmar (Jalmari) ja Rosa Maria (o.s. Kosonen) Törnin toisena lapsena syntynyt (esikoispoika oli kuollut 1918 isorokkoon) Törni taisteli elämänsä aikana kolmella mantereella, kolmen lipun alla.
Perhe asui Hiekan kaupunginosassa, vaunumestari Hägglundilta ostamassaan talossa. Vaunumestari oli jääkärikenraali Woldemar Hägglundin isä ja kenraali Gustav Hägglundin isoisä.
Suojeluskuntapojissa aloittanut ”Lasse” Törni ilmoittautui vapaaehtoisena syyskuussa 1938. Erityisesti kylmähermoisena partiomiehenä tunnettu viipurilainen taisteli talvi- ja jatkosodassa. Hän johti tuolloin muun muassa omaa nimeään kantavaa osastoa, jossa presidentti Mauno Koivisto taisteli. Jatkosodassa Törni palkittiin Mannerheim-ristillä nro 144.
YÖN pimeydessä tammikuussa 1945 Törni nousi sukellusveneeseen ja matkasi Saksaan saamaan SS-koulutusta mahdolliseen toimintaan Suomessa.
Kesällä 1945 hän palasi Suomeen, jossa Punainen Valpo pidätti Törnin. Tämä karkasi kuljetuksen aikana, mutta Valpo pidätti Törnin uudelleen keväällä 1946. Paasikivi armahti maanpetoksesta tuomitun joulun aatonaattona 1948.
Ruotsin (jonne useat asekätkentämiehet olivat paenneet) ja Venezuelan kautta Yhdysvaltoihin saapunut levoton, 35-vuotias Törni värväytyi Yhdysvaltain armeijaan 1954. Yhdysvaltain kansalaisuuden saatuaan hän muutti nimensä Larry A. Thorneksi.
Hän kävi erikoisjoukkojen peruskoulutuksen ja ylennettiin viestintäupseerikurssin jälkeen luutnantiksi.
MONIEN vaiheiden jälkeen ammattisoturin tie vei Vietnamiin, jossa hän taisteli kahdesti. Vietnam koitui hänen kohtalokseen 1965. Erittäin huonon lentosään vallitessa Thornen helikopteri törmäsi vuoren seinään Danangista lounaaseen ja tuhoutui.
Kopterin jäännökset löytyivät vasta kesällä 1999. Miehistön jäännökset kuljetettiin Yhdysvaltoihin ja tunnistettiin keväällä 2003.
Hänet haudattiin sotilaallisin kunnianosoituksin Arlingtonin sotilashautausmaalle 2003. Törnin muistotilaisuus Suomessa järjestettiin samana vuonna Säkylässä, Huovinrinteen varuskunnassa.
Osasto Lauri Törni Perinnekilta ry:n retkikunta vei Törnin helikopterin onnettomuuspaikalle 3.3 2004 teräksisen muistolaatan sotasankarin kunniaksi.
LAURI TÖRNISTÄ on rakennettu sankarimyyttiä, josta on tullut esiin myös kielteisiä piirteitä. Muuten sävyisän miehen kielteiset piirteet tulivat esiin suomalaisittain niin tutun alkoholin mukana: aggressiivisuus, äkkipikaisuus ja väkivaltaisuus.
Tutkijat ovat esittäneet myös käsityksen, jonka mukaan Törniä ei niinkään ajanut isänmaanrakkaus tai ihanteellisuus vaan toiminnanhalu ja sotiminen. Tämän Törni itsekin on kertonut motiiveikseen.
Törnistä on tehty lukuisia kirjoja, elokuva (Vihreät baretit, 1968), sarjakuvia ja onpa ruotsalainen metalliyhtye Sabaton tehnyt kunniaa suomalaiselle kappaleessa Soldier of 3 Armies.
Viimeisin kirja on Esa Sirénin Törni-sarjan päättänyt Törnin hurjat jääkärit (2018).
VIIMEISIN sarjakuva on Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni: Viipurista Vietnamiin 1919–1965 (Revontuli, 2017). Kuvitus on Markus Tuppuraisen ja Samulin Lintulan, käsikirjoitus Vesa Vitikaisen.
Albumi perustuu Kari Kallosen ja Petri Sarjasen samannimiseen elämänkertaan (Revontuli, 2004). Sarjanen ja Kallonen olivat myös suomalais-amerikkalaisessa etsintäpartiossa, joka paikallisti onnettomuuspaikan.
Albumi paljastuu lähemmässä tarkastelussa täydennetyksi painokseksi kaksikon Vitikainen-Tuppurainen albumeista Lauri Törni: Leijonamieli ja Purppurasydän (Revontuli, 2005–2006).
Kolmanneksi pyöräksi on saatu kuvittaja Samuli Lintula alias Samson, joka tunnetaan 2000-luvun alun suomalaisista korkeajännityksistä.
Tuhti albumi alkaa Vietnamista, jossa Törni näkee kohtalokkaalla lennolla välähdyksen lapsuudestaan, ja päättyy Vietnamiin. Klassisen hieno kerronnan kaari siis.
ELÄMÄNKERTOJA tehdään kahdella tavalla. Joko keskitytään johonkin henkilön kannalta ratkaisevaan tapahtumaan tai ajanjaksoon, tai käydään läpi tapahtumat laveammin, kronologisesti, kuten tekijäkolmikko tekee.
Vitikaisen tarina etenee sujuvasti, tärkeimmät tapahtumat yksityiskohtineen tulevat selkeästi esille. Tekstaus on tehty konefontilla ilmeisen tarkoituksellisesti perinteiseen korkeajännitystapaan, mutta tekstaus olisi elävöittänyt kerrontaa, ainakin dialogeissa.
En tiedä kuvittajien tehtäväjakoa, mutta ohuemmasta viivasta ja tarkemmista yksityiskohdista tunnettu Lintula on kaiketi tehnyt taustoja, kuten komean Viipurin linnan.
TUPPURAISEN kuvitus on ihmisvartaloineen hieman jäykkää ja tietokonerasteri jättää lopputuloksen paikoin latteaksi ja pelkistetyksi. Kuvakulmien vaihtelut, sommittelut ja taistelukohtaukset ovat vetäviä, eritoten 6.10 -42 toteutettu partioretki vihollisen selustaan.
(Suomalais)sotilaiden kasvonpiirteet ovat usein samankaltaisia: jyhkeäleukaisia urhoja.
Kuva-ala olisi saatu näyttävämmäksi supistamalla marginaalia sivun ylä- ja alareunoista.
Kokonaisuutena albumi on kelpo katsaus viipurilaisen värikkääseen elämänkaareen, mutta kuvitus olisi voinut olla viitseliäämpää.
Päinvastoin kuin Yhdysvalloissa, Törniä ei julistettu kuolleeksi Suomessa – legenda elää.
TEKSTI: ARI TIIPPANA