Keramiikkataiteilija Heljä Liukko-Sundströmin keraamiset työt koristavat kymmeniä tuhansia suomalaiskoteja.Hänen herkän tyylinsä,ohuen. viivan ja pehmeän värimaailmansa tunnistaa helposti kukkatauluissa,seinäkelloissa,
Juuri ilmestyneessä Marjo Tiirikan kirjoittamassa “Arabian Heljä- elämänkerrassa käydään läpi lähtökohdiltaan vehmaalaisen ujon maalaistytön tarina.Se kulkee lapsuudesta Ateneumin kautta työhön 1960-luvun alussa Arabian tehtaiden taideosastolle ja sieltä kansainväliseen maineeseen.
Arabian tehtaat olivat osa Wärtsilä-konsernia.
ei kannattanut, mutta yrityskuva-ja PR-mielessä Arabian taideosaston työ oli yhtiölle ja Suomellekin tärkeä.
Taideosastolla keskityttiin kymmenen taiteilijan voimin pääasiassa uniikkituotantoon ja näyttelyihin. Osastolla työskentelivät 1980-luvulla Birger Kaipainen, Rut Bryk, Heikki Orvola, Esteri Tomula ja Gunvor Olin-Grönqvist.
Erityisesti kansainvälisissä yhteyksissä valtiovierailuilla ja loistoristeilijöiden luovutuksissa jaetut Arabian taideosaston muistoesineet jättivät kansainvälisel leeliitille ja asiakkaille maastamme edullisen kuvan. Konsernin tiedotusjohtajan ominaisuudessa sain vuosien aikana työskennellä Heljän kanssa monissa eri yhteyksissä.
Kertaakaan en tavannut taiteilija-Heljää huonolla tuulella.Päinvastoin hänen iloinen uutta ideoiva,eteenpäin katsova asenteensa voimautti kaikkia hänen kanssaan eri yhteyksissä asioivia ihmisiä.
Heljä Liukko-Sundströmissä yhdistyvät ainutlaatuisella tavalla käden taidot, luovuus, sydämen sivistys ja taloudellinen ajattelu. Tätä viimeksi mainittua ominaisuutta omalla työllään itsensä ja ympäristöään työllistäviä taiteilijoita ei “kulttuuripiireissä” aina arvosteta. Sanat tuottavuus ja kannattavuus kuuluvat murheineen toiseen maailmaan.
Yleisö hyväksyi kuitenkin Heljän keramiikkalaattojen sarjatuotannon,jonka ansiosta esineiden hintataso tuli kuluttajien ulottuville. Nyt kauniit ja herkät maisemat,kukka-ja eläintaulut jne. koristavat suomalaisten koteja.
Kaupallinen ajattelutapa ei kuitenkaan tukahduttanut taiteilijan eläytymistä lasten ja erityisesti eri tavoin vammautuneiden pienempien maailmaan. Esimerkkinä siitä on hänen keraamisen Jäniksenpoika-laattasarjan muuntaminen sopivaksi myös sokeille.
Kun kouluhallituksen edustajat pyysivät Heljältä sopivaa teosta YK:n kansainvälisen vammaisten vuoden Helsingin lasten juhlaviikoille,hän kehitti version “Jäniksenpoika”-laattasarjasta myös näkönsä menettäneille.Sanoma oli,että luonto voi korjavata puuttuvan taidon jollain toisella ominaisuudella.
Hän teki savikirjan sokeille kahdeksasta erillisestä korkokuvalaatasta.Niissä tarina on taltioitu Braillin pistekirjoituksella, jota Suomessa käyttää parituhatta henkeä.Mutta kun merkit tarkoittavat samaa eri kielillä, viesti on kansainvälinen.Vuoden 1981 Jänistarina on vedonnut erityisesti japanilaiseen lukijakuntaan.
Heljän töistään kirjoittamista 11 kirjasta kolme on käännetty japaniksi.Teknisesti työ oli vaativa. Se tehtiin lasitetulla savella,jota ei saatu kunnolla jäykistetyksi,joten pisteet levisivät eikä tarinaa pystytty lukemaan..Tarpeeksi monien teknisten kokeiden jälkeen insinöörit löysivät oikean koostumuksen ja kestävä pistekirjoitus oli luettavaa.
Oma haasteensa oli saada erilaisten pintojen metsän,ruohon,veden,eläinten pinnoille koostumus,jonka erilaisuudet erottuvat sormenpäillään tarinaa lukeville. Horisontti ja perspektiivi havainnollistettoin asteikolla sileästä karheaan. Eläimistä tehtiin pyöreitä ja kiiltäviä.
Tämä kuvaus kertoo,miten vaativaa ja monimuotoista teknistäkin osaamista keramiikkalaatan valmistus edellyttää alkuperäisen taiteellisen näkemyksen toteuttamiseksi.Liukko-
Heljän työ Arabian yhdeksännessä kerroksessa jatkuu yhtiön omistajavaihdoksen jälkeen perustetun taideyhdistyksen nimissä. Sen ohella Heljä työskentelee loppuviikot Humppilan ateljessaan, jonka hän rakensi edesmenneen miehensä Kaukon kanssa 2000- luvun alussa. Sielläkin hän pyrkii huolehtimaan alan tulevaisuudesta jakamalla osaamistaan nuorille, tähän mennessä lähes 20 keramiikka-alan harjoittelijalle.
Ari Valjakka
.